Yrjö J. Pietinen 2.8.1939-21.8.1998

Suomen Kääpiökoirayhdistyksen perustajajäsen Yrjö J. Pietinen kuoli vaikean sairauden jälkeen elokuussa Riihimäellä.

Ykä oli rotujärjestömme hallituksen jäsen koko sen olemassaolon ajan, ja hänet nähtiin monenlaisissa luottamustehtävissä niin varapuheenjohtajana kuin SKL-FKK:n valtuuston varajäsenenäkin ja yhdistyksen pentuneuvojana. Myös monille tuomarikollegioissamme käyneille koiranomistajille ja enemmän tai vähemmän hermostuneille tuomarikokelaillekin Ykä tuli tutuksi, olihan hän aina paikalla valmiina auttamaan, kun yhdistyksemme tilaisuuksissa tarvittiin apua.

Ykä toimi myös monien vuosien ajan erikoisnäyttelyjemme järjestelypäällikkönä Krapissa sillä välin, kun hänen vaimonsa Anneli hoiteli suvereenisti eläinlääkärimme Kai Skutnabbin avustajan tehtäviä. Ja nämä tehtävät Ykä hoiteli ilman hässäkkää ja hössötystä - ja sen hän teki erinomaisella huumorintajulla ja terveellä järjellä.

Vielä viime vuonna Ykä oli Krapissa paikan päällä järjestelykonsulttina, vaikka sairaus jo painoi päälle. Tänä vuonna näyttelyn aikoihin hän ja Anneli kävivät toisenlaista kamppailua, minkä monet meistä Ykän kanssa monta vuotta yhteistyötä tehneet muistivat näyttelyjärjestelyjen tohinassakin raskain sydämin.

Itse asiassa Ykän ja Annelin rohkeutta seuratessa olen tullut moneen kertaan miettineeksi, miten paljon me tässä harrastuksessa kaipaamme heidän tapaisiaan ihmisiä, jotka ilman turhia haihatteluja ovat paneutuneet koiraharrastukseemme ja tekevät pyyteetöntä vapaaehtoistyötä harrastuksen kehittämiseksi. Ykä oli oikea, aito koiraihminen, jollaisia soisi olevan enemmänkin.

Ykä ja Anneli aloittivat koiraharrastuksensa tiibetinspanielilla vuonna 1975. Cavalierkingcharlesinspanielit tulivat kuvaan mukaan vuonna 1977, jolloin myös kennelnimi, Mäntynummi, rekisteröitiin. He kasvattivat muutaman pentueen cavaliereja, joista useimmat tulivat valioksi, kunnes hankkivat ensimmäisen löwcheninsä vuonna 1982. Löwchenit säilyivätkin Ykän suurimpana rakkautena, vaikka perheeseen tuli muutama vuosi sitten myös kaksi kingcharlesinspanielia Saksasta. Aivan viime aikoihin saakka hän kantoi huolta löwcheneiden tulevaisuudesta - ja odotti aina yksityiskohtaista selvitystä, mikäli olin sattunut arvostelemaan rotua Suomen rajojen ulkopuolella. Ja palautettakin tuli, jos oli tullut mokattua, sillä Ykä ei turhia kuvia kunnioittanut - asiantuntemusta kylläkin.

Ykän ja Annelin tärkein koira oli heidän oma kasvattinsa, löwchenuros KANS MVA V-86-89 Mäntynummi Mini Evans, joka teki rodun historiaa Suomessa voittamalla ensimmäisenä löwcheninä kaikkien rotujen näyttelyn Best in Show’n. Se tapahtui Kuopiossa 2.6.1982 Kari Järvisen ollessa tuomarina. Usein "Mini" Ykän puheissa vilahtelikin.

Myös löwchen-alajaoston toiminnassa Ykä oli mukana alusta alkaen toimien useaan otteeseen jaoston puheenjohtajana, ja vaikka hän edusti SKKY:n hallituksessa löwcheneitä, hänellä oli laaja tietämys muista roduistamme. Hän oli myös aina valmis ottamaan perustellusti kantaa esille tuleviin kysymyksiin pyrkimättä miellyttämään ketään..

Anneli kertoi minulle pari kuukautta Ykän kuoleman jälkeen hänen lempikoiransa itkevän edelleenkin öisin Ykää kaivaten. Me vanhat ystävät suremme ehkä Ykän menetystä hillitymmin, mutta sydämessämme yritämme osoittaa syvää myötätuntoa Ykän perheelle ja erityisesti Annelille muistaen lämmöllä niitä yhteisiä hetkiä, joita meillä on ollut.

Kirsti Lummelampi

Takaisin arkistoon