Rotumääritelmät kuin autot: Malli vuodessa?

Kirsti Lummelampi

Kennelmaailman kolme suurta, Englannin kennelklubi, Yhdysvaltain kennelklubi AKC ja kansainvälinen koirajalostusliitto FCI, johon Suomikin kuuluu, ovat kokoontuneet säännöllisesti jo useiden vuosien ajan lisätäkseen koiranjalostuksen ja koiraharrastuksen yhteistyötä. Rotumääritelmät ovat miltei poikkeuksetta olleet joka kokouksen asialistalla, mutta ovatko palaverit johtaneet tuloksiin? Valitettavasti eivät.

FCI, Englannin kennelkubi ja AKC noudattavat kukin omia rotumääritelmiään - ja jotta kirjavuus säilyisi, uusimpia FCI:n jäseniä oleva Australia on saanut erivapauden noudattaa omia rotumääritelmiään. Rotumääritelmien kirjavuus on omalta osaltaan ollut käytännön tasolla kansainvälisen yhteistyön esteenä, sillä yhdessä maassa ihannekokoinen koira saattaa olla toisessa maassa liian iso, ja yhden maan hylkäävät virheet saattavat olla toisessa maassa täysin hyväksyttäviä rotuominaisuuksia.

Kun FCI, Englanti ja AKC eivät ole päässeet yksimielisyyteen rotumääritelmien yhtenäistämisestä, niiden johtajat ovat viime vuosina päätyneet kaikkien kolmen rotumääritelmien erojen kirjaamiseen. Puuhan tarkoituksena on helpottaa tuomarityöskentelyä maasta toiseen, sillä tuomarin on arvostellessaan elettävä maassa maan tavalla eli noudatettava kyseisen maan rotumääritelmää vaikka kuinka pahaa tekisi. Työtä on tehty jo pari vuotta ns. ns. "pilottirotujen" kohdalla (joihin sisältyy SKKY:n roduista mm. yorkshirenterrieri), mutta jos valmista on syntynyt, yhtään paperia projektista ei ole ennättänyt käyttäjille eli arvosteleville tuomareille. Nyt elokuussa Lontoossa pidetyssä kokouksessaan nämä kolme suurta päättivät, että rotumääritelmien eroista tehdään erillinen käsikirja, jonka FCI aikanaan kääntää omien jäsentensä tarpeisiin FCI:n virallisille kielille saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja tietysti englanniksi - ikuisuusprojekti, kun ottaa huomioon, että FCI:n rotumääritelmät muuttuvat niin tiuhaa tahtia, ettei perässä pysy.

Alkuperämaa

Ongelmaa vaikeuttaa vielä se, että kukin FCI maa kääntää rotumääritelmät omalle kielelleen. Kun käännös on saatu joskus vuosiakin alkuperäisen rotumääritelmän voimaantulon jälkeen, uusi versio saattaakin jo olla työn alla FCI:n byrokratiassa. Kasvattajaparka, joka yrittää kasvattaa rotumääritelmän mukaisia koiria!

FCI:n perusperiaatteena on, että sen kaikissa jäsenmaissa noudatetaan rodun alkuperämaan tekemää rotumääritelmää. Tämä on varmasti teoriassa hieno periaate, mutta johtaa monenlaisiin ongelmiin silloin, kun rodun alkuperämaan koiran - ja eläinjalostusperinne ei ole kovin vahva tai kun alkuperämaan kennelhallinnossa tapahtuu keikauksia, ja rotumääritelmät runnotaan uusiksi vallitsevan tai niskan päällä olevan mielipiteen mukaan. Joissakin tapauksissa ongelmia tuottaa se, että rotu on kehitetty nykyiseen ulkoasuunsa sen alkuperämaan ulkopuolella, mutta siitä huolimatta meidän tulee hyväksyä alkuperämaan rotumääritelmä.

Ja jos rotumääritelmät vaihtuvat tiuhaa tahtia, kasvattajien ja rodun tuomareiden kannalta asiaa hankaloittaa vielä se, että FCI:n piirissä muutokset tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman ennakkovaroitusta tai keskustelua. Ja muutoksista kuullaan kuukausia sen jälkeen, kun FCI:n rotumääritelmätoimikunta ja hallitus ovat jo siunanneet uudet rotumääritelmät. Englantilaisten rotujen rotumääritelmät muuttuvat harvoin, ja niinpä näiden osalta myös FCI:n piirissä kasvattajat voivat toimia pitkäjänteisesti. USA:ssa taas rodun rotujärjestöllä on suuri sananvalta rotunsa rotumääritelmään, ja muutosehdotukset julkaistaan AKC:n lehdessä hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa. Valitettavasti näin ei ole FCI:ssä, jonka jäsenmaissa kasvattajat ovat rodun alkuperämaan ja nopeasti muuttuvien mielipiteiden armolla.

Kehittyneen pohjoismaisen koiranjalostuksen kannalta tilannetta pahentaa vielä se, että FCI:n kaikkivoivassa rotumääritelmätoimikunnassa ei ole pohjoismailla yhtään edustajaa, joka voisi suorittaa rodunjalostuksemme ja kasvattajiemme niin kipeästi kaipaamaa edunvalvontaa. Sen sijaan toimikunnassa on mm. latinalaisella Amerikalla kaksi edustajaa - vaikka rotukirjo ja koirakannat ovat hyvin pieniä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä FCI:n rotumääritelmien mielettömyydestä.

Akita inu

FCI on viisaudessaan säätänyt, että mustamaskiset akitat eivät ole hyväksyttäviä ja USA:ssa ja Englannissa suurta mainetta niittäneet akitat eivät ole Japanin kennelklubin rotumääritelmän mukaisia. Sillä seurauksella, että näitä koiria on heitetty meidän kehissämme yli laidan, koska ne eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Nyt yhtäkkiä FCI:n rotumääritelmätoimikunta ja tieteellinen toimikunta ovat päättäneet yhteiskokouksessaan viime kesäkuussa Wienissä, että amerikkalaistyyppiset akitat katsotaankin rodun variaatioiksi ja hyväksytään näyttelykehissä! Eli ne samat koirat, jotka ovat lentäneet ulos, ovatkin nyt hyväksyttäviä. Sitä eivät toimikunnan pöytäkirjat kerro, miten nämä koirat sopivat voimassa olevan rotumääritelmän raameihin.

Shar Pei

Tämä vanha kiinalainen rotu oli katoamassa sukupuuttoon, kunnes se saatiin elvytettyä lähinnä amerikkalaisten kasvattajien toimesta. Alkuaikojen kurttuisesta kuriositeetista on 1970-luvun jälkeen tullut vastuuntuntoisten kasvattajien toimesta rotu, jolla alkaa olla terveet lonkat, oikeanmalliset silmät ja sopiva määrä irtonahkaa päässä niin, ettei koiria tarvitse leikata entropionin vuoksi. Myös kuonon ja huulien kohdalla on pyritty kohtuuteen niin, ettei liikoja huulia tarvitse leikata. Rodulle sovellettiin alkuperäistä Kowloonin kennelyhdistyksen rotumääritelmää, jonka AKC hyväksyi ja jonka myös FCI hyväksyi käytettäväksi jäsenmaissaan.

Kun sitten Hongkong tuli FCI:n jäseneksi, se päätti myös käyttää rodun alkuperämaan oikeuksiaan ja luoda shar peille uuden rotumääritelmän sillä seurauksella, että eurooppalaiset kasvattajat ovat sotajalalla ja toinen puoli tuomareista arvostelee rotua vanhan, alkuperäisen rotumääritelmän mukaan, toinen puoli uuden Hongkongin rotumääritelmän mukaan. Kasvattajat väittävät, että uusi rotumääritelmä hakee sellaista taistelukoiraa, jollainen rotu ei ole koskaan ollut.

Joka tapauksessa rodun kokoa on yhtäkkiä nostettu lähes kymmenellä sentillä, ylälinja ei nousekaan enää kevyesti hännäntyveä kohti vaan on suora, siinä missä sinimusta kieli ja ikenet olivat rotumääritelmän mukaan ehdottomana vaatimuksena lukuunottamatta vaaleampia koiria, joilla sallittiin laventelinvärinen kieli mutta ei vaaleanpunaista, sinimusta onkin nyt vain toivottava väri ja vaaleanpunainen tai läiskikäs kieli on sallittu, ja nyt sallitaan myös pystykorvat. Ihmekö, että kasvattajat ovat ymmällä, kun heidän pitäisi muuttaa rotutyyppi ja rodunomaiset yksityiskohdat yhdessä yössä.

Pomeranian

Meillä on pomeranian-rodulla käytössä saksalainen saksanpystykorvan rotumääritelmä, vaikka kysymyksessä on Englannissa kehitetty rotu. Saksalaisella perusteellisuudella myös rotumääritelmä tuntuu olevan jatkuvasti työn alla. Vuonna 1974 hyväksytyssä rotumääritelmässä ei tunnettu pomeranian-rodulla black and tan-väriä, joka on pannassa mm. Englannissa. Vuonna 1990 tämä väri tunnustettiin, mutta samalla rotumääritelmästä poistettiin vanha traditionaalinen, mutta harvinainen pomeranian-väri, sininen. Vuonna 1992 julkaistiin taas uusi rotumääritelmä, jota ei ole vielä suomennettu.

Ranskanbulldoggi

Ranskanbulldogin perinteelliset värit ovat olleet FCI-maissa brindle ja pied, jossa on brindlenvärisiä läiskiä valkoisella pohjalla. Muissa maissa myös fawn-väri on ollut hyväksyttävä, FCI:ssä fawn on ollut hylkäävä, nollaava väri.

Viime vuonna hyväksytyn uuden rotumääritelmän mukaan nämä perinteiset ranskanbulldogin värit heitettiin romukoppaan. Uudet värit määritellään seuraavasti (ottakoon selvää ken taitaa): -Yhtenäinen tiikerijuovainen tai tiikerijuovaton fawn, tai yhtenäinen fawn, jossa rajoitetusti laikkuja (pied); - Yhtenäinen tai tiikerijuovainen fawn, jossa on keskisuuret tai suuret laikut. Kaikki värit sallitaan punaisesta vaaleanruskeaan maitokahvin väriin. Kokonaan valkoiset koirat lasketaan kuuluvaksi tiikerijuovaisiin fawneihin, joilla on suuret valkoiset laikut.

Bichon havanais

Kun tämä alunperin kuubalaiseksi luokiteltu rotu on ollut ilman kotimaata, sillä Kuuba ei ole ollut FCI:n jäsen ja koiratkin katosivat omistajiensa mukana Castron vallankumouksen jälkeen, rodun rotumääritelmän on laatinut FCI:n rotumääritelmätoimikunta, joka määritteli myös rodun hyväksyttävät värit. Mustan värin FCI:n rotumääritelmätoimikunta ilmoitti hylättäväksi, nollaavaksi virheeksi todeten, että koirat, joissa esiintyy mustaa väriä, eivät ole geneettisesti puhtaita havannalaisia (villakoiraristeytykset?)

Kun mustia ja mustaläiskäisiä havannalaisia on syntynyt, jotkut eurooppalaiset kasvattajat ovat käyneet kampanjaa värin hyväksymiseksi, ja arvostelukehissä jotkut tuomarit ovat palkinneet tämänvärisiä koiria ja jotkut taas ovat lennättäneet ne ulos nollilla.

Nyt FCI:n rotumääritelmätoimikunta ja tieteellinen toimikunta ovat päättäneet, että havannalaiset, joissa esiintyy mustaa väriä, hyväksytäänkin "oikean" havannalaisen variaatioksi. Tätä koskeva rotumääritelmän muutos on tulossa FCI:n hallituksen hyväksyttäväksi nyt marraskuussa, mutta vie oman aikansa, ennen kuin rotumääritelmä lähetetään tiedoksi FCI:n jäsenmaille ja sitten vielä käännetään FCI-maiden omille kielille. FCI:n rotumääritelmätoimikunnan pöytäkirjasta ei käy ilmi, hyväksytäänkö "käkkärä" karva nyt myös havannalaisen karvanlaatumuunnokseksi.

Chihuahua

FCI hyväksyi aikanaan Meksikon esityksestä chihuahualle rotumääritelmän, joka kuvasi hyvin tarkkaan, millaista koiraa rodun alkuperämaassa pidettiin ihanteena. Lisäksi se sopi erityisen hyvin kuvaamaan rotua sellaisena, miksi se on kehitetty rodun ehkä johtavassa maassa, Englannissa. Muutamaa kuukautta edellisen rotumääritelmän suomennoksen hyväksymisen jälkeen FCI hyväksyi chihuahuan uuden rotumääritelmän (joka ilmeisesti oli jo pyörimässä FCI:n byrokratiassa samaan aikaan, kun meillä viimeisteltiin suomennosta), joka toimitettiin jäsenmaille ja meille rotujärjestöille toista vuotta myöhemmin. Rotumääritelmää on lyhennetty tuntuvasti ja monet koiran tervettä rakennetta kuvaavat ilmaisut on jätetty pois, Koon ylärajaa on nostettu entistä 2,5 kilosta kolmeen kiloon, mutta alaraja on edelleenkin 500 g. (Voinee kysyä, miten monta elinkelpoista puolikiloista chihuahuaa maailmasta löytyy!) Vanhan rotumääritelmän mukaan lyhyt- ja pitkäkarvaisen chihuahuan ristettyäminen keskenään oli sallittu, vaikka rodut kilpailivat näyttelyissä eri rotuina. Uudessa rotumääritelmässä asiasta ei puhuta mitään.

Koiran ulkomuoto on uudessa rotumääritelmässä muuttunut tyystin: koira on lyhentynyt entisestään, sillä on entistä pitemmät raajat suhteessa runkoon, sillä ei ole enää kaunista säkää, sillä on selvästi kohoava vatsaviiva ja pään muotokin näyttää muuttuneen. Nyt halutaan keskipitkää kuonoa ja sivusta katsottuna otsan on pullistuttava reilusti otsapenkereen yli. Pää saa nyt olla kapeampi, silmien ei enää tarvitse olla kaukana toisistaan ja silmät ovat enää pyöreähköt, eivät pyöreät. Eikä korvien tarvitse olla matalalle kiinnittyneet. Silmien on nyt oltava täysin tummat, eikä rodun erikoisuutena vuosikymmeniä mainittuja rubiininvärisiä silmiä enää tunneta. Myöskin rodulle ominainen keskeltä leveämpi, litteä häntä on kadonnut.

Lyhyesti sanottua näyttää siltä kuin Meksikon (ja FCI:n) hyväksymä uusi rotumääritelmä hakee juuri sellaisia rungottomia koikeliineja, joita me emme ole rodussa tähän asti hyväksyneet, vaikka sellaisia kyllä tulee vastaan mm. USA:ssa. Minulle on kerrottu SKL-FKK:n rotumääritelmävastaavien taholta, että Suomessa arvostellaan voimassa olevan rotumääritelmäsuomennoksen mukaan, joten ainakaan minulla (ja tuskin Chihuahua r.y.:lläkään) on mitään kiirettä saada uutta rotumääritelmää suomennetuksi. Mutta entäpä tänne tulevat FCI-maiden tuomarit? Tuleeko meille tilanne, jossa suomalaiset ja englantilaiset tuomarit haluavat meidän mielestämme "kunnollisen" näköisiä chihuahuaoita, kun taas tuomarit, joiden kotimaissa on totuttu koikeliineihin ja rimppakinttuihin, haluavat juuri sellaisia koiria, jotka me lennätämme kehästä kakkosilla ja kolmosilla ulos?

Ainoa korjaus tilanteeseen on, että rotumääritelmäasioista aletaan keskustella avoimesti jo muutosten valmisteluvaiheessa myös FCI:n jäsenmaiden ja rotujärjestöjen piirissä, eikä rotumääritelmiä muuteta joka vuosi kuin automalleja. Tällä menollahan eivät sen enempää kasvattajat kuin tuomaritkaan pysy perässä - tuon kansainvälisen liiton uskottavuus sen sijaan murenee entisestään. Tässä jos missä olisi myös meidän "FCI-vaikuttajillamme" työkenttää.

Takaisin arkistoon