Puheenjohtajan palsta: Maailmannäyttely lähestyy

Suomen Kennelliitto on järjestämässä täyttä häkää vuoden 1998 Maailmannäyttelyä, joka pidetään Helsingissä 11.-14. kesäkuuta. Maailmannäyttelyiden arvosta niin koiranjalostusta edistävinä kuin urheilu- tai viihdetapahtuminakin voi olla monta mieltä aivan samalla tavalla kuin Mäntyniemen rakentamisestakin.

Järjestelyiltään ja kynologiselta arvoltaan useimmat taitavat jäädä jälkeen monista FCI:n ulkopuolella järjestettävistä suurista koiranäyttelyistä, vaikka FCI:n ja karanteenirajojen poistamisen jälkeen meidänkin päättäjiemme mielessä mitään niin suurta ja hienoa ei näytä maa päällänsä pitävänkään! Joka tapauksessa kun maailmannäyttely on tänne sovittu, ei siitä ilmeisesti eroonkaan päästä muuten kuin pitämällä se. Toivon kuitenkin vilpittömästi, että suomalaisesta ja pohjoismaisesta koiranjalostusperinteestä on jäljellä edes pieni ripaus tämän “suurtapahtuman” jälkeenkin. Ja että Kennelliiton tilinpäätös ei keikahda niin päälaelleen, että jäsen- ja rekisteröintimaksuja pitää korottaa näyttelyn aiheuttamien tappioiden peittämiseksi (vrt. Messukeskuksen ns. tuotot.). Ja että aiheesta saa keskustella ilman “kuristuslautakunnan” pelkoa.

Suomen maailmannäyttelyn järjestämisperiaatteista ja tavoitteista ei ole julkisuudessa paljon keskusteltu - lieneekö niitä Kennelliiton hallituksen taholta määriteltykään. Yhtä vähän on asiasta kuultu ja konsultoitu kenttää, eli meitä tavallisia koiraharrastajia ja järjestöaktivisteja, jotta me omien rotujemme osalta voisimme tuoda oman panoksemme yritykseen ja samalla toteuttaa omia tavoitteitamme. Myönnän toki, että SKL-FKK:n hallituksen maailmannäyttelyä vetämään nimittämä toimikunta on hyvin pätevä ja osaava, mutta uusia tuulia siltä lienee turha odottaa, kun kokoonpano on se sama, johon olemme tottuneet jo SKL-FKK:n Messukeskuksen näyttelyiden yhteydessä. Niin tuntuvat olevan toimintatavatkin, vaikka ylhäältä päin tapahtuva saneleminen istuu huonosti tämän päivän demokratiaan. Onhan meille rotujärjestöjen edustajille järjestetty koulutustilaisuuksia ja neuvotteluja. Peräti kaksi kappaletta tänä vuonna, aiheena rotujärjestöjen infokopit. Ja valistusta olemme saaneet kuin Marttayhdistyksen tupailloissa.

Meille on kerrottu, että suurta yleisöä (miten suurta, kun suomalaiset suuntaavat kesäviikonloppuisin kesämökeilleen?) ei edes haluta sisälle Messukeskukseen tungosta aiheuttamaan, vaan niin yleisö kuin meidät rotujärjestöjen edustajatkin halutaan sijoittaa ulos telttakatokseen. Ja sinne ulos parkkialueelle meidän tulisi nyt järjestää rodunomaisia oheistapahtumia, kun tämä suuri yleisö ei ole kuulemma kiinnostunut itse päätapahtumasta eli koirien arvostelusta ja koiranäyttelystä. Ja kun sponsorikin vie niin paljon tilaa sisällä. Näyttää siltä, että siellä ulkona, kaukana varsinaisesta tapahtumasta me pyörittelemme videoita toinen toisillemme. Mutta onhan meillä kahden arkkitehdin suunnittelemat kopit, joissa istua neljä päivää! .

Eli tulee varmasti yhtä hienoa ja kallista kuin Mäntyniemestä, sillä kun Suomessa ollaan, niin hienoa, hienoa pitää olla maksoi mitä maksoi. Sillä tuntuu olevan vähemmän väliä, että presidentti joutuu itse nikkaroimaan kirjahyllyt, hänen seuraajansa ei mahdu Mäntyniemen sänkyyn tai siivojat eivät saa pidettyjä hienoja lattioita puhtaana. Muutoin meille ei ole järin paljon kerrottukaan. Sen tiedämme, että itäisestä naapurimaasta odotetaan tuhansia koiria (mikä tulonlähde Venäjän kennelkubille ) joiden osalta voi vain toivoa, että rokotukset ja paperit ovat todella kunnossa ja virukset ja kirput jäävät kotiin. Sekin on annettu ymmärtää, että ilmoittautumismaksut ovat suuret. Toivottavasti ei niin suuret, että tavalliset yhden koiran omistajat jäävät kotiin ja kasvattajatkin ilmoittavat vain parhaan koiransa näyttelyyn suurien ilmoittautumismaksujen ja korkean osallistumiskynnyksen vuoksi (liian "hieno" näyttely).

FCI:n näyttelytoimikunnan puheenjohtajan ja Kennelliiton hallituksen jäsenen Marja Talvitien suulla meille on myös kerrottu, että kun kysymyksessä on maailmannäyttely, tuomarivalintoja tehdään myös kennelpoliittisin perustein. Eli toisin sanoen, ensisijaisena valintakriteerinä ei ole välttämättä parhaan mahdollisen asiantuntemuksen saaminen Suomen maailmannäyttelyyn, vaan asemien turvaaminen FCI:n kennelpolitiikassa. Tämä on todella sääli. Suomella olisi erinomainen tilaisuus näyttää esimerkkiä vähemmän kehittyneille FCI:n “banaanitasavalloille” yhtä hyvin kuin monille Keski-Euroopan maille ja järjestää "FCI-kriteerit" ylittävä, aidosti kynologinen tapahtuma. Mistä johtunee, että meillä ei ole tähän uskallusta? Onko kysymyksessä tämä suomalaisten ikioma alemmuudentunne, joka näkyy kaikilla elämänaloilla, ei vain koiraharrastuksessa.

Valtakunnan politiikassa Suomea saneerataan Euroopan talous- ja rahaliittoon vaikka henki menisi. Koiraharrastuksessa meiltä näyttää puuttuvan samalla tavalla oman arvontunto ja itseluottamus uskaltaaksemme olla oma itsemme ruotsalaisten naapureidemme tapaan niin FCI:ssä kuin maailmallakin. Ei meidän tarvitse laskeutua muiden FCI-maiden tasolle omat intressimme unohtaen todistaaksemme, että olemme kelvollisia kansainväliseen yhteistyöhön. Toivottavasti henki ei mene myös FCI-yhteistyössä ja maailmannäyttelyssä?

Vielä ei ole liian myöhäistä, ei FCI:ssä eikä Suomen maailmannäyttelyssäkään. SKKY:n erikoisnäyttely järjestetään kuitenkin meidän omien normiemme, ei FCI-kriteereiden mukaan, joten tervetuloa Krapiin 1.9.1996.

Kirsti Lummelampi

Takaisin arkistoon