SKKY Tuomarineuvotteluraportti

SKKY järjesti viime vuoden lopulla yhteistyössä jäsenyhdistystensä ja alajaostojensa kanssa 9. ryhmän rotujensa tuomareille tuomarineuvottelun, joka oli samalla erikoiskoulutustilaisuus arvosteluoikeuksiaan laajentaville tuomareille. Neuvottelussa käsiteltiin läheisesti toisiinsa liittyvät rodut yhdessä (esim. ranskanbulldoggi, bostoninterrieri, bichon-rodut, cavalier- ja kingcharlesinspanieli), jolloin kunkin rodun olennaisiin erityispiirteisiin voitiin kiinnittää erityistä huomiota ja eroja selventää. Cavalierien ja kingcharlesinspanielien osalta neuvottelu ja koulutus vietiin läpi yhteistyössä Suomen Cavalierkingcharlesinspanieli r.y.:n kanssa.

Keskustelujen pohjaksi osanottajille esitettiin USA:n kennelklubin AKC:n rotumääritelmävideot niissä roduissa, jotka ovat AKC:n hyväksymiä, minkä lisäksi osanottajille jaettiin rotujen omien yhdistysten ja jaostojen toimittamaa, rotumääritelmän tulkintaa koskevaa oheismateriaalia sekä käytiin läpi ns. puutelistat seikoista, joihin yhdistykset ja jaostot toivovat tuomareiden kiinnittävän arvostelussaan erityistä huomiota. Neuvottelun tärkein anti osanottajien kannalta oli kuitenkin paikalle toimitettujen koirien vertaileminen ja niiden perusteella käydyt keskustelut kunkin rodun rotutyypistä. Rotujärjestö oli pyytänyt paikalle 2-3 koiraa kunkin rodun tämänhetkisestä parhaimmistosta Suomessa. Joidenkin rotujen kohdalla yhdistyksillä ja jaostoilla oli ollut hankaluuksia saada parhaita koiriaan paikalle, kun taas toisissa pystyttiin esittämään myös kansainvälisessä vertailussa huipputason koiria. Vapaan keskustelun edistämiseksi ja "puskaradiojuttujen" välttämiseksi kaikki koirat esiintyivät tilaisuudessa nimettöminä, eivätkä koirien omistajat tai yhdistysten edustajat olleet läsnä keskusteluissa, jolloin tuomarit voivat keskustella arvosteluongelmista vapaasti.

Tärkein kaikkia kääpiökoiria koskeva yksimielinen päätös oli, että kaikille kääpiökoirille annetaan näyttelyssä EVA (eli ei voida kaikilta osin arvostella), jos koirat ovat likaisia ja/tai valkoiset osat ovat kellertäviä, sillä turkkia ja sen laatua ei silloin voida kaikin osin arvostella.

Neuvottelun puheenjohtajana toimi Hans Lehtinen ja sihteerinä Marja Kurittu, jonka laatima rotukohtainen yhteenveto julkaistaan seuraavassa. Osanottajat on listattu roduittain. Esteestä olivat ilmoittaneet Paula Heikkinen-Lehkonen, joka oli vetämässä SKL-FKK:n tuomarikurssia, sekä Ritva Raita ja Rainer Vuorinen, jotka olivat tuolloin matkoilla.

Todettiin,että meillä esitetään koiria, jotka ovat yleisvaikutelmaltaan aivan liian kookkaita ja raskaita (painon yläraja on 8.2 kg). Päät ja ilmeet mitäänsanomattomia johtuen pienistä, mantelinmuotoisista silmistä ja naaman puutteellisista toppauksista.

Kuono ei saa olla liian pitkä (rotumääritelmässä: 3.8 cm) ja kapea. Kauniit kaarevat kaulat ovat katoamassa. Tuomareiden tulee kiinnittää huomiota mm seuraaviin virheisiin : litteät rungot ja rintakehät, pitkät ja kaarevat lanneosat, luisut lantiot, joissa matala hännän kiinnitys. Häntä tulisi kantaa selkälinjan jatkeena ja sen tulisi heilua kuvastaen rodun iloista luonnetta.

Rotumääritelmän mukaan cavalierin luusto on keskivahva mutta nykyään näkee aivan liian vahvojen ja vankkaluustoisten koirien menestyvän.Cavalierin tulee olla elegantti kääpiökoira. Kulmaukset niin edessä kuin takana ovat usein niukkoja, cavalierilla tulee olla normaali ravaajan rakenne. Turkin tulee olla pitkää, suoraa ja silkkistä, myös rungossa. Kaikkinainen trimmaaminen on kiellettyä (vain tassun pohjien siistiminen on sallittua).

Nuorilla koirilla usein oleva lievä ala- tai tasapurenta korjaantuu yleensä iän myötä, eikä siitä pidä rangaista jos koira muuten on tyypiltään hyvä.

Kirjavilla (bl & tri) pään värityksen tulisi olla mahdollisimman tasapainoinen ja kuonon valkoinen. Helmenvalkoinen ei ole kellertävä. Yksivärisillä muutama valkoinen karva rinnassa ei ole paha virhe. Pigmentin tulee olla musta ja erityisesti mustat silmäluomet, suurten, pyöreiden ja tummien silmien kanssa antavat cavalierille juuri sille ominaisen sielukkaan ilmeen.

Todettiin, että rotu on määrällisesti erittäin pieni ja arvosteleminen painottuen ns virhearvosteluun vie nopeasti hakoteille. Tasapainoinen rodunomainen kokonaisuus on tärkein. Kuitenkin seuraaviin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Koko: vaihtelee suuresti pienistä todella kookkaisiin. Rotumääritelmän mukainen paino on 3.6-6.3 kg. Kingcallen tulee olla hyvä luustoinen vankkarakenteinen kääpiökoira mutta ei raskas.

Rodun tunnusmerkki on sen pään muoto. Kallo-osan muodostaa kupoli, joka on kuin puolikas appelsiini katsoi sitä mistä suunnasta tahansa. Ylilyönteihin ei kupolin suuruuden suhteen kuitenkaan tule pyrkiä. Alaleuan tulee olla riittävän leveä ja sen tulee kaartua kauniisti ylöspäin. Kieli ei saa roikkua ulos suusta (tämä on nollaava virhe). Sierainten tulee olla riittävän suuret.

Rodun geneettisestä taustasta johtuen sillä on mitä erilaisempia häntiä; synnynnäisestä eripituisesta töpöstä täysipitkään. Nikamavikaa, joka ei häiritse yleisvaikutelmaa ei noteerata. Täydellinen häntänikamien puute on nollaava virhe.

Pään värityksessä sallitaan epätasaiset merkit ja pisamat. Samoin yksivärisiä ei rangaista vähäisistä valkoisista merkeistä.

Normaali käpälän lisäksi rodulle on tyypillistä yhteen kasvaneet kynnet ja päkiät, eli se ei ole virhe.

Huom. pää-, rakenne- ja luonneviat ovat pahempia virheitä kuin muutama väärän värinen karva tai epäonnistunt väritys. Luonne poikkeaa serkustaan cavalierista ja rotumääritelmän mukaan kingcharles on varautunut mutta lempeä. Se voi myös suojella omistajaansa ja tämä tulee ottaa huomioon arvosteltaessa tätä joskus varsin itsepäisenä esiintyvää rotua.

Todettiin, että meillä esitetään paljon koiria, joiden rakenteessa ja mittasuhteissa on huomautettavaa. Koirilla on kapeita runkoja ja olemattomia etuosia sekä huonot liikkeet. Koko on myös ongelma On aivan liian pieniä mutta myös aivan liian suuria ja raskaita chinejä. Turkin laatuun tulee kiinnittää huomiota ja sen tulee olla silkkistä.

Päätettiin seuraavista asioista: kielen roikkuminen suusta on nollaava virhe; ristiin astutut etuliikkeet on kakkonen; polvilumpionsijoiltaan meno ei anneta SA’ta (”takaosan tulisi olla vahvempi ja liikkeiden vakaammmat”); väritys : soopeli mainitaan arvostelussa, pään värityksen tulee olla symmetrinen, tan merkkejä ei hyväksytä.

Todettiin, että meillä esitetään paljon koiria, joilla on olemattomat rintakehät ja kaulat. Oikean malliset päät ja ilmeet ovat katoamassa. Rungon pituudet ovat lisääntyneet ja raajat madaltuneet. Häntä ei saa olla litteänä selän päällä ja turkin laadun tulee olla silkkinen. Turkin tulee olla runsas ja hapsutuksen korvissa kunnollinen. Korvien asento ja muoto on erittäin tärkeä ero rotujen välillä. Papillonien pystyt korvat ovat kärjistään pyöreät eivät terävät. Phalèneiden korvien on oltava riippuvat. Puolipystyt korvat ovat virhe, ja oikea palkinto koiralle, jonka korvat eivät ole selkeästi papillon- tai phalènekorvat on nolla.

Rodunomainen olemus ja ilme sekä avoin, reipas luonne ovat erittäin tärkeitä.

Näitä rotuja käsiteltäessä osanottajat ilmaisivat paheksuntansa sen vuoksi, että rotua harrastavan yhdistyksen paikalle toimittamat koirat eivät suinkaan edustaneet rotujen parhaimmistoa, minkä lisäksi osa koirista oli hyvin likaisia ja haisevia.

Todettiin, että meillä esitettävissä koirissa esiintyy liian kookkaita ja korkearaajaisia mutta myös liian lyhyt runkoisia yksilöitä. Joillakin on väärän mallinen, kääpiökoiramaisen pyöreä pää.. On muistettava, että rotu ei ole trimmattava. Arvostelussa on kiinnitettävä erityisesti huomiota kokoon, mittasuhteisiin, pigmenttiin ja karvan laatuun.

Rotuyhdistys pyytää tuomareita kiinnittämään näiden asioiden lisäksi erityisesti huomiota oikeaan rotutyyppiin, etuosiin ja huomioimaan koiran iän arvostelussaa. Junioriluokan koiralta ei saa vaatia avoimenluokan koiran valmiutta.

Todettiin, että arvostelussa on kiinnitettävä erityisesti huomiota rungon ja pään oikeisiin mittasuhteisiin ja oikean malliseen ylälinjaan. Paljon esitetään koiria, joilla on liian suorat takajalat, joista aiheutuu ns. jäykät takaliikkeet. Rodulle ei kuulu pitkät, maatavoittavat takaliikkeet mutta kuitenkin normaalit kulmaukset. Päässä on kiinnitettävä huomiota oikeaan kuonon pituuteen sekä silmien ja korvien oikeaan sijaintiin. Rotumääritelmä hyväksyy myös ruskean pigmentin mustan ohella. Silmäluomissa tulee olla täysi pigmentti. Karvanlaatu on puuvillamainen, se ei saa olla karkea eikä litteänä rungon myötäisenä. Kellertävä tai harmahtava väri korvissa hyväksytään mutta väriläiskät rungolla eivät ole toivottavia.

Todettiin, että rodussa esitetään koiria, joilla on huonot mittasuhteet. Ne ovat matala raajaisia ja pitkiä kun rodun tulee olla neliömäinen ja tiivis. Rodulla kuuluu olla hieman kaareva lanne-osa. Karvan tulee olla pöyheää ja kiehkuraista sekä väriltään puhtaan valkoista.

Yleishuomio: Neuvottelun osanottajat esittivät erityiset kiitokset bichon havanis-, bolognese- ja coton de tuléar-harrastajille, jotka olivat toimittaneet paikalle todella erinomaiset, korkeatasoiset koirat, jolloin näiden kolmen rodun vertailu selkiytti erinomaisesti rotujen eroavaisuuksia.

Todettiin, että meillä esitetään koiria, joilla ei ole oikeita rungon mittasuhteita. Koirilla on liian pitkiä kuonoja, alaleuan leveyteen ja hampaiden asentoon (kuten kaikilla kääpiökoirilla) on kiinnitettävä erityistä huomiota. Karvan laatu ja suoruus ovat tärkeitä rotu-ominaisuuksia. Silmävuodosta johtuva naamakarvojen värjäytyminen ei pudota laatuarvostelussa ( muuten niitä aletaan värjätä mikä on tietysti kiellettyä). Pigmentin tulee olla musta, myös silmäluomet ja tassujen pohjat.

Maltankoira on terverakenteinen, hyvä luustoinen koira, eikä koriste-esine, jolla tulee olla rodunomaiset, nopeat liikkeet

Todettiin, että meillä esitetään koiria, joilla koko ja tyyppi vaihtelee. Esiintyy liian elegantteja ja liian korkearaajaisia koiria. Koirilla on liikaa kaulaa (ei haluta ns. ”joutsenkauloja”). Koirilla on liian pitkiä kuonoja, pieniä, vaaleita silmiä ja kapeita päitä. Myös korkeaa hännän kiinnitystä esiintyy samoin kuin liian kapeita reisiä. Huomiota on kiinnitettävä heikkoihin alaleukoihin ja hammaspuutoksiin. Koirilla tulee olla saksipurenta ja kaikki etuhampaat. Turkin tulee olla suoraa ja ilmavaa eikä runkokarva saa olla liian muotoon leikattua.

Todettiin, että meillä esitetään paljon koiria, joilla ei ole oikeita rungon mittasuhteita (ovat liian neliömäisiä), niillä on riittämättömät etuosat ja lyhyet rintakehät. Koirat ovat liian hentoja tai liian raskaita. Lisäksi esiintyy pitkiä kuonoja, liian litteitä kalloja, riittämätöntä otsapengertä ja usein alaleuka saisi olla voimakkaampi oikean ilmeen saavuttamiseksi.

Päätettiin rotumääritelmän muuttumisesta huolimatta edelleen pysyä englantilaisessa tyypissä ( ei siis liian lyhyitä runkoja ja korkeita raajoja ). Samoin todettiin, että vaikka uusi rotumääritelmä ei enää mainitsekaan rubiininvärisiä silmiä tai litteää häntää rodun erityispiirteinä, nämä ovat edelleenkin hyväksyttäviä ominaisuuksia.

Hammaspuutosten osalta päätettiin, että jos puuttuu etuhampaista koko rivi annetaan EVA (purentaa ei voida arvostella); jos on vino purenta tai kulmahampaat painuvat ikeniin annetaan nolla.

Läsnä:
Hans Lehtinen
Tanja Ahlman-Hallikas
Soile Bister
Harto Hallikas
Eija Halonen
Gun Holmström
Marja Kurittu
Kirsti Lummelampi

Zidy Munsterhielm-Ehnberg
Annukka Paloheimo
Tuula Plathan
Teija Poikolainen-Däuber
Kristiina Rahkonen
Gitta Ringwall
Matti Tuominen
Unto Timonen
Tarmo Viirtelä

Todettiin, että meillä esitetään paljon koiria, jotka ovat aivan liian suuria ja joilla on väärät mittasuhteet (ovat neliömäisiä). Harjakoiran tulee olla korkeuttaan pitempiä

Kääpiökoiria, joilla tulee olla elegantti pää. Päässä ei saa olla likaa poskia.

Purenta : suusta roikkuva kieli (kieli ei pysy suussa) on nolla, samoin vääräasentoiset ikeniin painuvat kulmahampaat. Koirilla ei saa olla liian kapeat alaleuat vaan oikea asentoiset ja kokoiset. Koirien tulee olla rotumääritelmän mukaan sopusuhtaisia, ei liian matalia, eikä liian pitkiä. Niiden tulee olla ja liikkua kuin pieni poni. Karvattomilla ei saa hyväksyä luppa- tai puoliluppa korvia. Karvattomilla tulee olla rotumääritelmän mukainen pehmeä, hyvä iho. Huonosta ihosta (esim haavoja karvan poiston jäljiltä) palkintosija putoaa. Muutama karva rungossa tulee hyväksyä.

Puuterihuiskun karvan laadun tulee olla pehmeän harsomainen kuten nimikin sanoo.

Todettiin, että rodun tulee olla elegantti muttei hontelo vaan siinä on lisäksi terrierimäistä voimaa. Luuston tulee olla riittävä muttei raskas. Tärkeää on oikea, aavistuksen kaareva selkälinja. Bostonilla tulee olla oikea kaulankaari (ei kuitenkaan liikaa) ja pituus, jotta se olisi sopusuhtainen. Liian paksuja, mopsimaisia kauloja näkee kehissä; samoin päitä joissa on liian ohut karvoitus. Häntä ei saa kasvaa sisäänpäin tai peittää peräaukkoa. Bostoni ei saa olla arka vaan terrierimäisen reipas ja peloton.

Todettiin, että meillä esitetään koiria,jotka ovat liian pitkä runkoisia, hentoja ja huonoraajaisia, minkä lisäksi päissä on usein huomauttamista (liian "lättänä"kallot, riittämättömästi kaareutuneet alaleuat). Myös liian lyhyitä rintakehiä näkee. Usein puuttuu bulldoggityyppi. Nokiset fawnit ovat yleistyneet Lihaksikkaat raajat sijaitsevat rungon kulmissa. Ranskanbulldogin tulee olla vankka ja lihaksikas molossikoira, jonka tulee pysyä kooltaan kääpiökoirana.

Neuvottelun aikana esitettiin vielä rinnakkain bostoninterrieri- ja ranskanbulldoggiuros rotujen välisten erojen selkiyttämiseksi.

Todettiin, että meillä esitetään koiria, joilla ei ole oikeita mittasuhteita. Lisäksi esiintyy ilmavia korvia, mopsimaisia ilmeitä (erityisesti petit brabanconilla) ja liian pieniä päitä rungon kokoon verrattuna. Samoin koiria, joilla on ulkonevat kyynärpäät, löysät etuosat, niukat kulmaukset ja hennot luustot.

Karkeakarvaisissa : karvanlaatu ei ole tarpeeksi karkeaa, eivätkä värit puhtaita.

Griffonien tulee olla pieniä, tiiviitä ja ryhdikkäitä (ei joutsenkaulaisia) koiria joiden päät ovat sopusoinnussa rungon koon kanssa ja joilla on oikea, apinamainen ilme.

Rotumääritelmistä todettiin, että Belgian kennelklubi on valmistellut uuden rotumääritelmän, joka mm. hyväksyy mustan värin petit brabanconilla. Kunnes FCI on hyväksynyt uuden rotumääritelmän ja tiedottanut siitä kansallisille kennelliitoille, oikea laatupalkinto mustalle petit brabanconille on edelleenkin nolla värin vuoksi.