Teettäisinkö pennut?
Kirjoittaja: Varpu Vallila
Huom! Artikkelia ei saa lainata eikä kopioida ilman Lhasa apsot ry:n tai kirjoittajan lupaa
Koiranpentu on ihana! Pystyn millä hetkellä hyvänsä palauttamaan mieleeni sen tunteen ja tuoksun mikä syntyy kun painaa kasvonsa pienen pennun turkkiin.
En varmasti ole tämän maan kokenein apsokasvattaja, mutta tämä aihe on sellainen, josta me koirien kanssa tekemisissä olevat usein puhumme, ehkäpä tästä on hyvä jutella näin lehdenkin sivuilla, ketään erityisesti sormella osoittamatta tai syyllistämättä.
Laitan tähän muutaman väittämän joihin me varmasti itse kukin olemme törmänneet.
- jokaisella nartulla pitää teettää pennut, jos ei kahdetkin
- jokaisella sijoitusnartulla pitää teettää pennut
- kyllä tällä kannattaa teettää pennut, tämä on ostettu oikein kennelistä
- pienikokoisella koiralla pitää teettää pennut mahdollisimman nuorena
- koirani on lhasa apso vaikkei sillä olekaan rekisterikirjaa, kun astutan sen apsolla pennutkin saavat kirjat jne.
Kaikkiin näihin väittämiin voisi vastata lyhyesti, ei pidä paikkaansa.
Yksikään narttukoira ei kärsi tai vaaranna terveyttään vaikkei synnytäkään elämänsä missään vaiheessa yhtään ainoata pentua, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Synnytykseen sinänsä liittyy aina omat riskinsä.
Kasvattajan vastuu tulee ilmi siinä, että hän harkitsee onko sijoitettu narttu sellainen, että hän haluaa sen todella astuttaa. Tiedän kasvattajia, jotka ovat jättäneet astuttamatta sijoittamansa nartun kun se aikuisena ei ole osoittautunutkaan sellaiseksi, että sillä olisi hyvä jatkaa harkittua kasvatustyötä. Kärjistäen voi sanoa, että se, että koira on ostettu kennelistä ei todista yhtään mitään. Edelleen kärjistäen voi sanoa, että kenneleitä on monenlaisia ja kenneleistä tulee monenlaisia pentuja. Se mikä sinun koirasi on ja mitä sen takana sukutaulussa löytyy painaa vaa´assa silloin kun sinä mietit pentujen teettämistä.
Pienikokoisenkin koiran täytyy olla sekä fyysisesti että psyykkisesti riittävän kypsä ennen kuin sen saa astuttaa. Ensimmäisen kiimansa saadessaan se on liian nuori saamaan pentuja! Karu totuus on, että rekisteröimätön koira, uros tai narttu, ei voi saada rekisteröityjä pentuja. (tässä en puutu esim. harvinaisten rotujen kirjoihin ottamisiin yms. tapauksiin joista on täysin omat määräyksensä).
Voi oikeastaan sanoa, että pohja pentujen teettämiselle luodaan jo siinä vaiheessa kun itse suunnittelee pennun ostoa. Mikäli yhtään harkitset, että voisi olla mielenkiintoista kasvattaa omakin pentue valitse huolella itsellesi sopiva pentu. Apsokasvattaja, joka tuntee rodun, tietää kasvattamiensa pentujen taustaa ja osaa neuvoa sinua koiraasi liittyvissä asioissa on turvallinen kun omien pentujen aika tulee. Sillä hetkellä kun pennut syntyvät sinun luonasi sinustakin tulee tietyllä tavalla "kasvattaja", sinunkin täytyy tuntea rotua ja osata neuvoa mahdollisia uusia pennun ostajia.
Ennen kuin otat ratkaisevan askeleen asiassa hanki tietoa. Hanki tietoa omasta koirastasi, sen sukutaulusta, vanhemmista, sisaruksista jne. Oman koirasi ulkonäöstä saat tietoa esim. viemällä sen koiranäyttelyyn. Mikäli ilmenee, että koirassasi on jokin oleellinen vika on melko kyseenalaista kannattaako sillä teettää pentuja lainkaan. Eri rotujen parissa kulkee legendoja mitä "rumemmista" nartuista, jotka ovat sitten osoittautuneet mitä ihmeellisemmiksi siitosnartuiksi, synnyttämällä valioita toinen toisensa jälkeen. Näin on, mutta selitys löytynee ko. nartun sukutaulusta ja kasvattajan kokeneisuudesta yhdistää tätä kyseistä narttua. Aloittelijana en näkisi mitään järkeä astuttaa narttua, joka kerää tasaisesti kakkosia ja kolmosia näyttelyistä, sen avut ovat jossain muulla alueella.
Yksi ainoa näyttely ei varmasti kerro koko totuutta koirasta, mutta muutamien eri tuomareiden arvosteluiden avulla voi jo muodostaa käsitystä koirasta. Koiran pitää olla myös riittävän terve selviytyäkseen pentujen kantoajasta ja synnytyksestä.
Ja sitten se toinen puoli, pennuilla pitää olla isäkin! Ja taas tarvitaan tietoa! Koirasi kasvattaja voi olla se henkilö, joka voi auttaa sinua tässäkin asiassa. Sijoitusnartun kohdalla päätös onkin hänen. Rotuyhdistyksellämme on jalostustoimikunta, jonka asiantuntemus on jokaisen jäsenen käytettävissä. Ehkä olet näyttelyissä kulkiessasi tai rotulehteä selaillessasi jo ihastunutkin johonkin tiettyyn urokseen ja se jättämiin jälkeläisiin. Rohkeasti kysymään ja tiedustelemaan. Ota yhteyttä kyseisen uroksen omistajaan. Hänellä on sitten oikeus luvata tai kieltäytyä. Mikäli hän on kiinnostunut antamaan urostaan sinun nartullesi hän varmasti antaa enemmänkin tietoja koirastaan, sen arvosteluista, luonteesta, turkinlaadusta yms. Mikäli uroksen omistaja toisensa jälkeen kieltäytyy kohteliaasti luovuttamasta urostaan sinun käyttöösi menisin hieman itseeni ja pohtisin syitä, onko narttuni ehkä sittenkin sellainen, että se kannattaa jättää astuttamatta. Kasvattaisinko ehkä ensimmäiset pentuni vasta seuraavalla nartullani. Tässäkään vaiheessa en tyytyisi esim. siihen naapurissa asuvaan urokseen, jota väittävät apsoksi vaikkei sitä ensi silmäyksellä siksi uskoisikaan.
Koko pentu ruljanssi on niin suuri, aikaa ja vaivaa vaativa asia etten alkaisi siihen lainkaan ellen löytäisi mieluista ja omalle koiralleni sopivaa urosta. (Apso on terverakenteinen, yleensä normaalisti synnyttävä ja pennuilleen hyvä äiti, mutta on olemassa kertomuksia usean tunnin ?huutosynnytyksistä? ja nartuista, jotka häipyvät pentulaatikosta heti kun silmä välttää, varsinkin ensimmäisinä päivinä juuri kun pennut tarvitsevat ravintoa parin tunnin välein ja katsovat omistajaansa sellaisin ilmein, että mitä ihmettä sinä olet tänne hommannut ja paras kun kiikutat ne saman tien muualle, eivät kuulu minulle?)
Uroksessa ei pitäisi toistua kaikkia oman koirani vikoja vaan sen pitäisi tuoda parannusta oman koirani mahdollisiin heikkouksiin!
Pentuvälittäjänä olen huomannut, että tänä päivänä useimmat pentua tiedustelevat osaavat kysellä pentujen vanhemmista, ovat he sitten hankkimassa itselleen kaverikoiraa tai ns. näyttelykoiraa. Tiedämme kaikki, että komeimpienkaan titteleiden takaa ei välttämättä löydy kaikkein hienointa ja virheettömintä koiraa, mutta esim. vaikka muotovalion arvo kertoo ainakin sen, että koira yleisesti ottaen on niin tervepäinen, että sen voi viedä ihmisten ilmoille ja että ainakin kolme eri tuomaria on pitänyt kyseistä koiraa rotunsa erinomaisena edustajana. Esim. koiran luonne ja sen turkinlaatu ovat asioita, joilla on merkitystä hankitaan sitten ns. koti tai näyttelykoiraa.
Entäpä sitten jos oma narttu onkin osoittautunut varsinaiseksi kultakimpaleeksi. Sillä on miellyttävä luonne ja sen näyttelyura on ollut menestyksekäs. Olet saanut todellisen näyttely- ja kasvattamispureman. Ympärillä tuntuu olevan tarjolla toinen toistaan mielenkiintoisempia uroksia ja pentuja. Apsoissa löytää niin monia viehättäviä värejä ja koirilla toinen toistaan ihmeellisempiä titteleitä. Huomaamattasi kotisi täyttyy erilaisista "lupauksista". Koiria löytyy niin vaatehuoneesta kuin kaikista muistakin mahdollisista huoneista. Tämänkin harrastuksen parissa voi ajaa itsensä loppuun. Lhasa apso, niin viehättävä kuin se onkin, on vaativa rotu. Apson turkinhoito ei ole sen ainoa vaativa ominaisuus, apso on koira, joka vaatii myös sinun läsnäoloasi itselleen. Se ei halua joutua unohdetuksi häkkiinsä vaatehuoneen tai autotallin perälle. En haluaisi ahmia itselleni liian kiireesti liian monta samanikäistä apsoa. Olen varma, että niiden hoitaminen kärsisi, makuni voisi muuttua vuosien kuluessa kun tietämykseni lisääntyisi, enkä välttämättä haluaisi olla siinä tilanteessa, että kennelissäni on kymmenkunta reippaasti veteraani-ikäistä koiraa. Koiramme vanhenevat, meillä jokaisella on rajat minkä verran koiria kattomme alle mahtuu, harrastuksessamme on rauhallisempia ja menevämpiä kausia, se on aivan luonnollista, elämässämme on melko varmasti muutakin kuin koiria.
Minua kokeneemmat kasvattajat ovat opettaneet, että mikäli haluat kasvattaa niin satsaa narttulinjaan. Älä haali laumaa keskinkertaisia narttuja ja uroksia, vaan laadukas narttu, jonka varaan voit luoda kasvatustyösi pohjan. Urosta voit ainakin alkuun pyytää toiselta kasvattajalta ja mikäli nartustasi löytyy laatua, on laatuuroksen saantikin helpompaa.
Ja sitten, jos ja kun astutamme koiramme ja lopulta saamme pentuja nautitaan niistä sydämemme kyllyydestä! Koirankasvatus olisi kovin yksinkertaista jos se olisi vain sitä, että pannaan kaksi hyvää koiraa yhteen ja saadaan erinomaisia pentuja. Kaikesta suunnittelustamme huolimatta kasvatustyö on yllätyksiä täynnä, me voimme vain luoda parhaat mahdolliset puitteet.
