|
Apso sana tarkoittaa pitkäkarvaista tai vuohenkaltaista ( tiibetiläinen vuohi on pieni ja sanalla on katsottu viitattavan apson turkin laatuun), sana Lhasa on liitetty nimeen myöhemmin koska oletettiin Lhasasn alueen pienien kullanväristen ja pitkäkarvaisten apsojen olleen kaikkein eniten arvossapidettyjä tiibetiläisten keskuudessa. Tiibetiläiset itse kutsuvat koiraa nimellä Apso Seng Kyi "pitkäkarvainen vartioiva leijonakoira". Tiibetiläisessä kodissaan pieni leijonakoira edusti kaikkia niitä uskomuksia, mitkä Tiibetin uskonnollisessa perinteessä liittyivät leijonaan (tai tarunhohtoiseen lumileijonaan). Lhasa apso on aina elänyt ihmisen kanssa, sisällä hänen huoneissaan. Tiibetiläisten munkkien tiedetään varjelleen tarkasti koiriensa rotupuhtautta. Apsoja ei koskaan myyty vaan niitä saatettiin antaa lahjoiksi erityisinä suosionosoituksina, koska niiden uskottiin tuottavan onnea ja menestystä. Tiibetiläisen käsityksen mukaan lhasa apso ei voi elää ilman ihmiskontaktia ja tämä läheinen suhde ihmiseen on kehittänyt sen luonteen erityispiirteet. Tämä selittää osaksi sen miksi lhasa apso levisi niin hitaasti ja verraten myöhään länteen. Englantiin (mitä nykyään pidetään rodun kotimaana) lhasa apsot tulivat ensi kerran eversti Younghusbandin seurassa hänen Tiibetiin suuntautuneelta sotilasmatkaltaan, mutta kiinnostus rotuun levisi vasta 1920-30-lukujen vaihteessa, kun rouva Bailey ja tohtori Greig toivat useita koiria Tiibetistä ja sen rajanaapurimaista. Pienet apsot keikkuivat pitkiäkin matkoja hevosen selässä matkalla uuteen kotimaahansa. Kolmastoista Dalai Lama lahjoitti ensimmäiset lhasa apsot 1930-luvulla amerikkalaiselle matkaajalle C. Suydan Cuttingille. Näihin koiriin alkujaan perustuu rodun kasvatus USA:ssa ja Kanadassa. Suomeen apsot tulivat Englannista herra Torsti Leskisen Mayn kenneliin vuonna 1966. Suomalaisten apsojen geenipohja on terveen monipuolinen. Koiriemme linjoissa yhdistyy niin vanhoja Englantilaisia linjoja kuin rodun parhaimmistoa Ruotsista, Norjasta ja Amerikasta. |