Rodullamme esiintyviä sairauksia

POLVILUMPION SIJOILTAAN MENO ELI PATELLALUKSAATIO

Polvilumpion sijoiltaan meno on yleinen kääpiökoirilla, joilla se yleensä on rakenteen puutteisiin liittyvä perinnöllinen vika. Rakennevirheitä ovat suorat polvikulmaukset ja väärät raaja-asennot. Joskus sijoiltaanmeno voi olla esim. kolarivamma. Sijoiltaan meno voi olla tapaturmaperäinen esim. kolarivamma. Sijoiltaanmeno aste saattaa vaihdella, polvilumpio saattaa välillä olla sijoiltaan, välillä paikoillaan. Silloin tällöin ontuminen tai takajalan ylhäällä pitäminen kolmen, neljän askeleen ajan, ravatessa ovat usein polvivian oireina. Polvilumpion sijoiltaanmeno on kasvuhäiriö silloin, kun reisiluun nivelosa, pää, ei kehity normaalisti, eikä siihen muodostu telauraa, jossa polvilumpio pysyisi. Lisäksi kasvuhäiriön seurauksena reisi- ja sääriluun akselit eivät ole samassa linjassa, mikä nimenomaan vääntää polvilumpion pois paikoiltaan. Pentu voi syntyä viallisena, jolloin polvilumpio on ja pysyy luksoituneena, mitä pidetään sijoiltaanmenon vaikeimpana eli IV-asteen vikana. Kun kysymyksessä on sikiökautinen virheasento paranemismahdollisuuksia ei ole.

Aste 1

Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.

Aste 2

Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai ratatoitaessa (kierrettäessä) ja se pysyy poissa telaurasta, kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibia) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin (pienet koirat).

Aste 3

Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluu kiertynyt jopa 30-60 astetta.

Aste 4

Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.

SYDÄNVIKA

Rodussa esiintyvä perinnöllinen sairaus on krooninen sydänläpän degeraatio, endokardioosi.

Endokardioosi on koiralla yleisin sydänvian aiheuttaja. Pienillä ja keskikokoisilla tätä esiintyy eniten. Vika on tavallisesti mitraaliläpässä, joskus oik. puol. eteiskammioläpässä tai aorttaläpässä. Oireet kehittyvät vuosien kuluessa. Läppä kutistuu ja paksuuntuu aiheuttaen vuotamista. Taudin syytä ei tunneta, mutta on todettu olemassa oleva alttius muutamilla roduilla tähän rappeutumistautiin. Alttius on ilmeisesti geneettisesti määräytynyt, joten sairastuneet yksilöt on syytä jättää pois siitoksesta.

SILMÄSAIRAUDET

Rodusta ja etsittävästä sairaudesta riippumatta virallinen silmätutkimus etenee saman kaavan mukaisesti. Tutkija tutkii silmän rakenteet edeten silmän etuosasta sen takaosaan pannen merkille poikkeamat normaalista ja mahdolliset sairauden oireet. Apuvälineinä käytetään oftalmoskooppia ja biomikroskooppia sekä erillistä linssiä silmänpohjan tutkimukseen. Silmän pupillit laajennetaan silmän takaosien tutkimuksen helpottamiseksi käyttäen lyhytvaikutteista tropikamidi-tippaa.

Entropion, silmäluomen sisäänpäinkiertyminen

* Entropioniksi kutsutaan tilaa, jossa silmäluomi, useimmiten alaluomi on epänormaalisti kiertynyt sisäänpäin, jolloin silmäluomen karvat ärsyttävät silmää. Jos ärsytys jatkuu pitkään voi seurauksena olla myös näön heikkeneminen. Entropion on yleinen perinnöllinen vika koirilla, joilla suositaan ulkonevia silmiä ja/tai runsaita poimuja kasvoissa. Entropiaa esiintyy myös roduissa, joilla on suhteellisen pienet silmät.

* Entropion havaitaan useimmiten jo nuorilla koirilla. Yleensä korjausleikkausta pyritään lykkäämään, kunnes koira on aikuinen ja kasvu loppunut. Korjausleikkauksia voidaan kuitenkin joutua vaikeissa tapauksissa tekemään useampia, sitä mukaa kun koira kasvaa.Todennäköisesti vika periytyy polygeenisesti, eli monen ihoon sekä silmäluomien rakenteisiin ja pään muotoon vaikuttavien geenien yhteisvaikutuksesta. Vaikeaa entropionia sairastavaa koiraa ei suositella siitoskäyttöön, sillä valinta liioteltuihin kasvonpiirteisiin altistavat entropionille.

Distichiasis, ylimääräiset silmäripset tai ripsirivi

* Yleensä silmäripset kasvavat silmäluomesta ulospäin. Näiden silmäripsien juuressa on kyynelrauhasia, joiden tehtävä on pitää silmä sopivan kosteana. Distichiasikseksi kutsutaan ylimääräisiä tai epänormaalisti kasvavia ripsiä, jotka ärsyttävät silmää. Nämä voivat pidemmän päälle aiheuttaa sarveiskalvon tulehduksen (keratitis), lisääntynyttä silmävuotoa, sarveiskalvon haavaumia, kun koira hieroo silmiään. Koira voi myös sireistellä silmiään, koska niitä kirvelee.

* Distichiasis hoidetaan kirurgisesti poistamalla ylimmääräiset, ärsyttävät ripset.Vian periytymistapa ei ole tiedossa.

Harmaakaihi, HC 

* Kaihiksi sanotaan mitään tahansa linssissä näkyvää harmautta tai samentumaa. Linssi on se osa silmää, joka kerää valoa, jolloin kuva voi muodostua verkkokalvolle. Kaihityyppistä silmäsairautta esiintyy monilla roduilla ja myös sekarotuisilla. Kaihimuodostelmia voi muodostua tulehduksen, vamman tai aineenvaihdunnallisten syiden (esim. diabetes) yhteydessa ja sekundääristi toisen sairauden seurauksena. Lisäksi on olemassa perinnöllistä harmaakaihia, jota kutsutaan myös nuoruuden (juveniili) kaihiksi. Iän myötä pahenevat harmaakaihit luokitellaan perinnöllisiksi kaiheiksi ja ne saavat kirjainkoodin HC ja numerokoodin J1511, kun kliinisesti terveeksi todettu koira saa ATG-koodin J1.
On mahdollista, että harmaakaihin edistyminen pysähtyy hyvin nopean varhaiskehityksen jälkeen.

* Perinnöllisen harmaakaihin vähentäminen kannasta on suhteellisen vaikeaa, sillä tarkkaa periytymistapaa ei tunneta. Se voi olla dominantti tai ressessiivinen tai rodussa voi olla kumpaakin tyyppiä, mutta on aina helpointa ja turvallisinta suhtautua siihen, kuten autosomaaliin ressessiiviseen vikaan. Tällöin sairaan koiran vanhemmat oletetaan ns. varmoiksi kantajiksi, osa sisaruksista on niin kliinisesti kuin myös geneettisesti terveitä ja osa kliinisesti terveitä sairauden kantajia. 

* Ongelma ei kuitenkaan ole kaihiin sairastuneet koirat, vaan kaikki ne populaatiossa olevat kantajakoirat, joiden kantajuutta ei pystytä millään toteamaan. Koska esiintymistiheys kannassa on 5%, tarkoittaa se tällä perytymisoletuksella sitä, että noin 34% kaikista yksilöistä kantaa kaihia aiheuttavaa geeniä perimässään. Jos kaihin esiintymistiheys saataisiin laskemaan esim. yhteen prosenttiin (1%) olisi kantajayksilöitä vielä niinkin paljon kuin 18%! Perinnöllinen harmaakaihi estää koiran jalostuskäytön, mutta koiran sisaruksia voi käyttää, sillä ainoastaan osa niistä on viankantajia. Koiran vanhemmat sen sijaan ovat varmoja vian kantajia ja niiden jatkojalostusta onkin suunniteltava tarkoin. 

* Vaikka tutkimuspakkoa ei olekaan ennen, kuin uroksella on neljä ja nartulla kaksi pentuetta, olisi hyvä tutkituttaa koira jo ennen ensimmäistä pentuetta. Tällä tavoin voisimme ehkäistä jo ennakolta, ettei sairasta koiraa koskaan käytetä.
Lisäksi on olemassa ns. vanhuuden kaihia, joka kehittyy kaikille koirille, jos ne elävät kyllin pitkään. Kysymyksessä on tila, jossa koiran silmän linssiin muodostuu valoa huonommin läpäiseviä, vaaleita alueita. Silmäeläinlääkäri osaa kyllä erottaa vanhuuden kaihin ja perinnöllisen kaihin toisistaan.

Progressiivinen retinan atrofia, PRA 

* Etenevä verkkokalvon surkastuma eli progressiivinen retinan atrofia (PRA) on monilla roduilla esiintyvä vähitellen sokeuttava silmäsairaus. Silmänpohjan verisuonitus surkastuu jättäen toimintaan vain tärkeimmät suonet, nekin huomattavasti pienentyneinä. Tämän prosessin seurauksena myös verkkokalvo ohentuu. Silmän valoa aistivat solut, sauvat ja tapit rappeutuvat ja tuhoutuvat, jonka seurauksena koira sokeutuu yleensä 5-6 vuoden iässä.
PRA-tutkimus voidaan tehdä käyttäen oftalmoskooppia. Muutoksia voidaan nähdä eri roduilla eri iässä, mutta ne ovat yleensä todettavissa kahden vuoden ikään mennessä. 

* Tutkimukseen voidaan käyttää myös ERG (elektroratinografia, vain EKK:ssa) menetelmää, joka on sähköinen näköärsykkeen vastaanottamista tutkiva menetelmä. Käyrä paljastaa PRA:n jo silloin, kun oftalmoskoopilla ei nähdä mitään muutoksia.
Yleistynyt eli perifeerinen PRA kehittyy pikkuhiljaa näkökentän laidoilta keskelle. Lopulta näkösoluja on vain verkkokalvon keskellä, jolloin koiralla on ns. tunnelinäkö, jota voi verrata vaikka avaimenreijästä katselemiseen. Koira näkee, että pallo lentää, muttei tiedä mihin. Kun sauvasolujen määrä vähenee on ensimmäisenä oireena useimmiten koiran vaikeus nähdä hämärässä. Oudoissa paikoissa se saattaa ikäänkuin "pelätä pimeää", tutuissa kotioloissa hämäräsokeutta ei niinkään huomaa. PRA:ta sairastavalle koiralle on tyypillistä suurentuneet pupillit ja voimistunut silmänpohjan heijaste.

* PRA:n on todettu periytyvän ressessiivisen autosomaalin geenin aiheuttamana eli sairaan koiran molemmat vanhemmat ovat sairauden kantajia. Siksi myös PRA:n poistaminen tai vähentäminen kannasta voi olla vaikeaa, sillä kantajat ovat kliinisesti terveitä. Samat jalostusohjeet pätevät siis sekä harmaakaihiin, kuin myös PRA:han. 

PHTVL/PHPV, pysyviä sikiöaikaisia verisuonijäänteitä 

* Sikiöaikaikana linssin ravitsemuksesta vastaa sikiöaikainen verisuoni ja primäärilasiainen. Silmän kehitykseen kuuluu, että linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni vähitellen surkastuu ja prosessi on valmis, kun pentu on 2-4 viikon ikäinen. Joskus tästä verisuonituksesta jää osa surkastumatta. Se näkyy kellertävänvalkoisena plakkina, joka kiinnityy linssin takapintaan, ja jossa voi olla näkyvissä myös verisuonitusta. Joskus PHTVL/PHPV vikaa voi olla vaikea erottaa harmaakaihista, sillä PHTVL/PHPV:n vaikeissa asteissa voi koiralle kehittyä sekundääri harmaakaihi. 

*Sairaus luokitellan kuuteen eri asteeseen pienistä täplistä sokeutta aiheuttaviin muutoksiin, jolloin linssi on muuttunut epänormaaliksi rakenteeltaan. Periytymistapa on monimutkainen, mutta oletetaan sen olevan autosomaali dominantti epätäydellisellä penetranssilla (tai polygeeninen). PHTVL/PHPV voidaan todeta luotettavasti jo luovutusikäisellä pennulla, joten pentujen varhainen tarkistaminen voi olla paikallaan. PHTVL/PHPV asteita 3-6 sairastavia yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen..

RD, verkkokalvon vajaakehitys 

* Verkkokalvo on silmän takaseinällä oleva kalvo, jonka pinnalla on näkösoluja (tapit ja sauvat). RD ilmenee siten, että verkkokalvo on poimuilla, eikä sileänä silmän takaosassa. Fokaalissa RD:ssa verkkokalvossa on pullistumia ja runsasta poimuttumista.Yleensä muutama ryppy verkkokalvolla ei aiheuta näkökyvyn heikentymistä. Jos taas poimuttumista on runsaasti, seurauksena voi olla koko verkkokalvon irtautuminen ja sokeutuminen. Monilla yksilöillä on muutamia retinan poimuja ja on eläinlääkärin tulkinnasta kiinni katsotaanko ne vakaviksi. Yleensä noin kymmenkuntaa poimua pidetään vielä normaalina. 

*Sairaus on synnynnäinen ja voidaan todeta jo luovutusikäisillä pennuilla. Periytymistavaksi on epäilty autosomaalia ressessiiviä, jolloin sairaan pennun vanhemmat ovat sairauden kantajia. RD:n osuus kaikista tutkituista (koirista eri roduissa) jää noin 0,5%:iin.

PPM, persistoivat pupillamembraanit 

* Normaalisti neonataaliaikaiset kalvot ja verisuonet, jotka peittävät pupillin surkastuvat ja häviävät ennen syntymää, mutta joskus osa niistä jää jäljelle. Persistoivat pupillamembraanit ovat silmän etukammiossa olevia sidekudos- ja verisuonijäänteitä. Nämä juosteet kulkevat pupillin yli iriksestä irikseen, iriksestä sarveiskalvon takapinnalle, iriksestä linssin etupinnalle tai muodostavat kalvoa etukammioon. PPM on pysyvä ja synnynnäinen tila, jolle ei ole olemassa hoitokeinoa. 

* Useimmiten PPM ei yleensä aiheuta minkäänlaista ongelmaa koiralle, ainoastaan ne juosteet, jotka kulkevat linssin ja sarveiskalvon välillä voivat aiheuttaa sokeutta. PPM:t, jotka eivät ole surkastuneet yhden vuoden ikään mennessä katsotaan perinnölliseksi, mutta periytymistapa on tuntematon. Vaikea-asteista PPM vaivaa sairastavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.


Entropion, silmäluomen sisäänpäinkiertyminen 

* Entropioniksi kutsutaan tilaa, jossa silmäluomi, useimmiten alaluomi on epänormaalisti kiertynyt sisäänpäin, jolloin silmäluomen karvat ärsyttävät silmää. Jos ärsytys jatkuu pitkään voi seurauksena olla myös näön heikkeneminen. Entropion on yleinen perinnöllinen vika koirilla, joilla suositaan ulkonevia silmiä ja/tai runsaita poimuja kasvoissa. Entropiaa esiintyy myös roduissa, joilla on suhteellisen pienet silmät ja kireät luomet.

* Entropion havaitaan useimmiten jo nuorilla koirilla. Yleensä korjausleikkausta pyritään lykkäämään, kunnes koira on aikuinen ja kasvu loppunut. Korjausleikkauksia voidaan kuitenkin joutua vaikeissa tapauksissa tekemään useampia, sitä mukaa kun koira kasvaa.
Todennäköisesti vika periytyy polygeenisesti, eli monen ihoon sekä silmäluomien rakenteisiin ja pään muotoon vaikuttavien geenien yhteisvaikutuksesta. Vaikeaa entropionia sairastavaa koiraa ei suositella siitoskäyttöön, sillä valinta liioteltuihin kasvonpiirteisiin altistavat entropionille.

Eläinlääkäreiden käyttämät yleisimmät silmäkoodi-lyhenteet:

Lähde: Suomen Kennelliitto/Tutkimukset