JAPANESE CHIN

Japanese Chin on kääpiökoiriin kuuluva rotu, jolla on hyvin arvokas historia. Japanin keisarillinen hovi julisti koirat pyhiksi, ja niitä pidettiin kallisarvoisissa sinisellä silkillä verhotuissa bambuhäkeissä kuin harvinaisia lintuja. Sana Chin tarkoittaakin kalleutta. Koirien pyhä asema merkitsi sitä, ettei niitä saanut omistaa muut kuin keisarillisen hovin jäsenet. Jokaista, joka anasti pyhän Chinin kohtasi kuolemanrangaistus.

Sanan Chin toinen merkitys on kissan ja koiran yhdistelmä. Oletettavasti japanilaiset pyrkivät jalostamaan koirarodun, joka muistuttaa ulkonäöltään kissaa ja myös käyttäytyy kissan tavoin. Japanese Chin peseekin itseään kuin kissa, rakastaa auringossa loikoilua, on iloinen veijari, ylpeä, älykäs, tottelevainen ja erittäin siisti. Se rakastaa huomion keskipisteenä oloa ja haukkuu hyvin harvoin.

Japanese Chin viihtyy yhtä hyvin kaupungissa kuin maaseudun maisemissakin. Se ei vaadi välttämättä kovin paljon lenkkeilyä, tavallinen pihapiirikin riittää sille hyvin. Se on kuitenkin innokas lenkille lähtijä halutessa, ja sen kanssa onkin miellyttävä kulkea, koska se tervehtii vastaantulijoita ystävinään. Turkin hoito ei myöskään ole mitenkään työlästä. Pesu silloin tällöin sekä harjaaminen pari kertaa viikossa riittää.

Japanese Chinillä on runsas ja silkkimäinen turkki, jonka päävärinä on valkoinen ja siinä on mustia tai punaisia merkkejä. Chin liikkuu kevyesti ja ylväästi etujalkojaan korkealle nostaen. Runsaskarvainen häntä on selän päälle käännettynä. Uroksen säkäkorkeus on 25 cm, narttu on jonkin verran pienempi.

Ensimmäiset Chinit tulivat Suomeen 1930-luvulla, jolloin kasvatettiin muutama pentue. Myöhemmin kasvatus aloitettiin uudelleen 1960-luvun puolivälissä. Nykyään Japanese Chinejä rekisteröidään Suomessa reilu sata vuosittain. Japanese Chinejä kutsuttiin aiemmin Japaninspanieleiksi. Tämä oli harhaan johtava nimitys, sillä rotu ei polveudu spanieleista.