Kirsti Lummelampi:

Liitto-osastosta Suomen Kääpiökoirayhdistykseksi

Suomen Kääpiökoirayhdistyksen juuret juontavat 1920-luvun alkuun, jolloin Suomen Kennelklubin Liitto-osasto perustettiin. 1970-luvun alussa Liitto-osastosta muodostettiin Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys, kun Liitto-osasto ja Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho yhtyivät.

Mukana oli monia Suomen tämän päivän kennelharrastuksen vaikuttajia: kun itse tulin mukaan silloisen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen eli SSKY:n hallitukseen 1980-luvun alussa, yhdistyksen puheenjohtajana oli Hans Lehtinen, varapuheenjohtajana Reijo Hagström ja sihteerinä Beatrice Ahonius, kun taas Marjatta Heinonen hoiteli jäsensihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä. Rainer Vuorinen oli juuri päättänyt pitkän kauden SSKY:n hallituksessa, ja "eläkkeelle olivat jo jääneet Liitto-osaston pitkäaikaiset vaikuttajat, Ritva Raita ja Gunnel Holm. Mukana olivat vielä esimerkiksi Kari Järvinen, Vihtori Hakiainen ja sittemmin Ruotsiin ja USA:an muuttanut ja nyttemmin Suomeen palannut Siv Lundgren.

Tuolloin oli jo luovuttu Messuhallin ja Maarianhaminan näyttelyistä, mutta Dragsvikin varuskunta-alueella pidettiin edelleenkin näyttelyitä kenraali Kaarle Stewenin suosiollisella luvalla. Näyttelyt avattiin juhlavasti paikallisten sotilassoittajien fanfaarilla ja tuomarikunta oli kansainvälistä. Tuolloin vuosikymmenen vaihteessa kokeiltiin uuttakin järjestämällä ensimmäinen virallinen Open Show, jonka tulokset kirjattiin SKL-FKK:ssa. Myös nykyisessä Messukeskuksessa pidettiin kansainvälinen kesänäyttely.

Näyttelyiden tiimoilta käytiin jos jonkinlaisia palavereita, ja muistanpa, kuinka Marjatta Heinonen, aina rahoista huolissaan olevana finanssiministerinä, uhkasi yhtenä vuonna lähettää Kari Järvisen ja Reijo Hagströmin keräämään rahaa laulamalla Kolmen Sepän patsaalla, mikäli näyttelyä ei heidän soooloilemisensa takia saada. Ei saatu, mutta herrojen laulutaitokaan ei riittänyt rahankeruuseen.

Aloitteita tehtiin samaan tahtiin kuin nykyisessä SKKY:ssäkin, eikä kuvia kumarreltu. Rotujärjestön toiminta puhutti jäsenistöä ja kennelkenttää yleisesti, oli sitten kysymys näyttelyistä tai vaikkapa kiivaita tunteita puoleen ja toiseen aiheuttaneista tuomarikurssien karsinnoista. Lieneekö tämä ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että väen paljous yhdistyksen kokouksissa (varsinkin vaalikokouksissa) oli melkoinen, ja kokouksia edeltävä junttauskin oli sen mukaista.

Kun "vanhaan hyvään aikaan" kokoonnuttiin Handelsgilletissä, vuosi- ja syyskokouksia alettiin pitää Kontulan vanhusten huollon keskuksessa, jossa Marjatta Heinonen oli siihen aikaan johtajana. Oli siinä Kontulan mummoilla ihmettelemistä välillä kiivassakin kokousmeiningissä.

Tuolloin 1970- ja 1980-luvulla saivat alkunsa monet, nyt jo rotujärjestöiksi kasvaneet yhdistykset, jotka olivat useimmiten aloittaneet toimintansa Liitto-osaston ja SSKY:n alajaostoina:: chow chowit, bassetit, bernhardinkoirat,belgianpaimenkoirat, hovawartit, bichon friset, cavalierit, shih tzut jne. Tuolloin perustettiin useita alajaostoja, jotka ovat nyt SKKY:n suurimpia rotua harrastavia yhdistyksiä kuten chihuahua -alajaosto.

Aloitin omat luottamustehtäväni SSKY:ssä 1970-1980-luvun vaihteessa toimimalla ensin Seurakoirat-lehden toimittajana. Muuhun toimituskuntaan kuuluivat Hasse Lehtinen ja Leena Harjapää, joka tuolloin oli mukana myös rotujärjestöjen toimintaan vaikuttamassa, vaikka olikin jo tuolloin Helsingin Seudun Kennelpiirin sihteeri. Lehden sisältöä kehitettiin ja siihen tilattiin artikkeleita eri roduista ulkomaisilta huippuasiantuntijoilta, minkä seurauksena yhdistykseen liittyi paljon uusia henkilöjäseniä. Kun ilmoitusmyynnissä pantiin tuulemaan, saimme jopa joululehteen nelivärikannen! Ja jäseniä ja ilmoituksia tuli lisää, kun Messukeskuksen infokoppiin laitettiin päivystäjäksi rotujärjestön puheenjohtaja Hasse Lehtinen - harva ohikulkija kehtasi kieltäytyä liittymästä jäseneksi!

Kun perin rotujärjestön sihteerin tehtävät pitkäaikaiselta sihteeriltä Beatrice Ahoniukselta 1980-luvun alussa, tavaraa ja paperia tuli autokuormallinen! Oli Liitto-osaston perustamisasiakirjat ja alkuvuosien hienolla käsialalla käsinkirjoitetut pöytäkirjat, oli puolustusministeri Juho Niukkasen allekirjoituksellaan ja puolustusministeriön punaisella sinetillä varustettu lupa koiranäyttelyn järjestämiseen Kaartin maneesissa, oli myöhempien vuosien kirjeenvaihtoa ja papereita silloin tuomariuraansa aloittevista tai tuomariuralle pyrkineistä tämän päivän julkkiksista, oli kaitafilmejä Maarianhaminan näyttelyistä Ester Selesteen ja Ulla Segerströmin jakaessa oikeutta kehässä...

Missä tämä historiallinen aineisto on nyt? Luoja tietää. Kun SSKY:n johdossa tapahtui muutoksia sittemmin Uuteen Seelantiin muuttaneen Eva Ekstamin ottaessa rotujärjestön johtoonsa, jätin sihteerin tehtävät ja luovutin koko historiallisen aineiston seuraajalleni. Kuulopuheiden mukaan tätä arvokasta aineistoa säilytettiin uuden sihteerin sängyn alla, ja seuraavaksi se matkasi Kotkaan, ja sille tielleen se kuuluu jääneen – uskomatonta edesvastuuttomuutta!

Tuolloin 80-luvun puolessa välissä uudet luudat SSKY:n hallituksessa tulivat siihen tulokseen, että yli 60 rodun rotujärjestö oli liian suuri kokonaisuus hallittavaksi, ja rotujärjestön jakaminen kahteen, seura- ja kääpiökoiriin, aloitettiin.

Kun yhdistyslaista ja yhdistyssäännöistä ei ollut kovin paljon tietoa, jakoa yritettiin tehdä hätäisesti säännöistä piittaamatta, ja useat olivat ne kokoukset, joissa päätöstä yritettiin - turhaan. Neuvottelut olivat kiivaitakin, ja eräänkin jakamisneuvottelun jälkeen kerrotaan erään rodun rouvien joutuneen käsirysyyn iltapimeässä Kauniaisten nuorisoseurantalon pihalla.

Vuonna 1986 jako sitten lopultakin toteutettiin. Rahat ja nyt Kone Oyj:een fuusioituneen Partekin ja silloisen SYP:in (nykyisen Nordean) osakkeet jaettiin edellisen vuoden rekisteröintien mukaan. Näistä uusi Suomen Kääpiökoirayhdistys sai suuremman osan, koska sen rotujen rekisteröinnit olivat suuremmat. Asiakirjat sen sijaan jäivät seurakoiraharrastajille - tuhoisin seurauksin. Tässä mullistuksessa bassetharrastajat saivat yhdistykselleen rotujärjestöoikeudet, ja uudet Suomen Seurakoirayhdistys ja Suomen Kääpiökoirayhdistys hyväksyttiin rotujärjestöiksi SKL-FKK:n valtuuston kevätkokouksessa vuonna 1987.

Uusi kääpiökoirien rotujärjestö pani toimeksi, ja 1990-luvun alusta lähtien se on järjestänyt vuosittain omat erikoisnäyttelynsä - lukuunottamatta vuotta 1990, jolloin näyttely peruutettiin viime hetkellä rajojen auettua Suomessa puhjenneen penikkataudin takia, ja vuotta 1995, jolloin tultiin siihen tulokseen, että erikoisnäyttely ei vedä riittävästi koiria. Jo seuraavana vuonna innostus oli sitäkin suurempi, ja sen jälkeen erikoisnäyttelyitä on pidetty joka vuosi, aluksi SKKY:n omille roduille ja nyt viime vuodet koko 9. ryhmälle. 1990-luvun näyttelyt pidettiin aluksi Tuusulan Krapihovissa ja nyt vuodesta 2000 lähtien Helsingin Kaivopuistossa, eli se on palannut vanhan Liitto-osaston ensimmäisten näyttelyiden tapahtumapaikalle Kaivohuoneen edustalle.

Näin jälkikäteen voi todeta, että jako oli kääpiökoiraharrastajien kannalta onnistunut, sillä näillä roduilla on nyt homogeeninen, kasvava rotujärjestö, jonka rotujen rekisteröinnit tänä päivänä kattavat lähes seitsemän prosenttia SKL-FKK:n kaikista rekisteröinneistä. Niinpä se onkin suurimpia Suomen Kennelliiton jäsenjärjestöjä. Suuri kunnia tästä kuuluu SKKY:n ensimmäiselle pitkäaikaiselle puheenjohtajalle, jämptinä ja jämäkkänä tunnetulle "Heinoskalle" eli Marjatta Heinoselle.

Kuvagalleria