ROTUESITTELY


Kennel Longweiler kasvattajaryhmä
Kääpiökoiriin kuuluvan coton se tulearin juuret ulottuvat aina 1600-luvulle Madagaskarin saarelle, missä koirat elivät villeinä ja mistä ne sittemmin kulkeutuivat ranskalaisten merimiesten matkassa Eurooppaan.

FCI hyväksyi rodun vuonna 1971 ja Suomeen ensimmäiset cotonit tulivat vasta vuonna 1989. Suomeen cotoneita on tuotu mm. Belgiasta, Saksasta, Ranskasta, Ruotsista ja Hollannista.

Luonne

Tyypillisen cotonin tärkein piirre on sen hurmaavan iloinen optimistinen, väsymätön ja aina positiivinen luonne. Se tulee toimeen isompienkin koirien kanssa, koska se ei tiedä - tai ainakaan usko - olevansa kooltaan pieni koira.

Ulkonäkö

Cotonin komistus on sen puuvillanpehmeä turkki, ja moneen muuhun turkkirotuun se onkin kohtuullisen helppohoitoinen. Kääpiökoiran koko on tässäkin asiassa eduksi. Turkin säännöllinen hoito ja harjaus kuuluvat cotoninkin omistajan arkipäivään, ettei turkista tulisi kauhistusta. Cotonia ei trimmata.

Cotonin pennut saattavat syntyä - ja usein syntyvätkin - kirjavina ja tumminakin, mutta turkin väri vaalenee koiran iän myötä. Aikuisellakin koiralla saattaa olla ja saa olla kellertäviä laikkuja turkissaan, mutta täysikasvuisella koiralla karvanjuureen asti pikimustat karvalaikut ovat värivirheitä.

Coton on rakenteltaan erittäin vahvaluustoinen ja lihaksikas koira. Toistaiseksi rotu vaikuttaa terveeltä. PRA-sairauden (silmän verkkokalvon surkastuminen) ja löysäpolvisuuden (patella luksaatio) ennalta ehkäisemiseksi jalostusyksilöiden silmät ja polvet kehoitetaan kuitenkin tutkimaan ennen siitokseen käyttöä. Tuontikoirien tautitaustoja ei tiedetä, koska Euroopassa ei juurikaan harrasteta perinnöllisten sairauksien seulontaa.

Cotonien säkäkorkeus on uroksilla 25 - 32 cm (ihanne 28) ja nartuilla 22 - 28 cm (ihanne 25). Korkeuden suhde pituuteen on 2:3, eli koira on hieman korkeuttaan pitempi. Koska rotu on jalostuksellisesti nuorehko, on rotutyyppi vielä vakiintumaton - eikä suinkaan vain Suomessa. Tämän takia voidaan nähdä varsin erilaisia cotoneita. Onneksi tämä asia voidaan korjata vastuuntuntoisella jalostustyöllä. Suomenkielinen rotumääritelmä saatiin kesällä 1995.

Harrastusmahdollisuudet

Pienestä koostaan huolimatta coton on mitä parhain lenkkikaveri. Pitkänkin lenkin jälkeen se pistää vielä painiksi kotipihalla. Toisaalta, se ei pistä pahakseen vaikkei omistaja mikään himolenkkeilijä olisikaan, kunhan se muuten saa olla mukana kaikissa kodin askareissa.

Coton haluaa ehdottomasti osallistua ja olla mahdollisimman paljon ihmisten kanssa. Se seuraa uskollisesti matteaan ja napittaa tätä iloisesti silmiin vaikka tämä istuisi paikassa, missä kuninkaatkin ovat yksin.

Cotoneiden määrä näyttelyissä on kasvanut vuosi vuodelta, joten näyttelykärpäsen purema koiraharrastaja sa cotonista oivan harrastuskaverin silläkin saralla. Suomalaiset cotonit ovatkin pärjänneet hyvin maailmalla, sillä Maailman Voittajatitteleitä Suomeen on tuotu vuodesta 1996 lähtien.

Myös agility-radat odottavat tätä energistä, nopeaa ja nokkelaa rotua. Onpa Suomessa leivottu jo ensimmäinen tottelevaisuusvaliokin. Euroopassa cotoneita näkee paljon juuri agilityharrastuksen parissa.

Coton de tulear kuuluu FCI:n roturyhmään 9.