Lähde harkiten pentukaupoille
Näytä kaikki | Piilota kaikki
Valitse väliotsikko nähdäksesi teksti.
Pentua etsivä sokaistuu helposti palleroisista pennuista. Koiran hankkiminen on kuitenkin parhaimmillaan viidentoista vuoden sijoitus, joten tarkka harkinta kauppoja tehdessä on paikallaan.
Bostoninterrieri on ennen kaikkea seurakoira. Seurakoiran tärkeimpiä ominaisuuksia ovat avoin ja ihmisystävällinen luonne sekä rautainen terveys. Mahdollinen näyttelymenestys ei paljon lämmitä, jos koira on jatkuvasti kipeä tai sairaalloisen arka.
Ehdottoman tarkkana kannattaa olla, ettei osta rekisteröimätöntä koiraa. Toki kokemattomalle kasvattajalle voi sattua vahinko, ja syntyy ei-suunniteltu pentue. Hyvälle kasvattajalle tällaista harvoin kuitenkaan tapahtuu.
Rekisteröimättömyyteen on aina jokin syy: nartulla saatetaan esimerkiksi teettää pentuja liian usein tai sitten pentueen vanhempia ei ole tutkittu sairauksien varalta. Ainoa täysin terve koira on sellainen, jota ei ole tutkittu kovin tarkkaan. Joskus rekisteröimättömyyden taustalla kyseessä on puhdas rahanahneus, jolloin koirien hoitokin voi olla retuperällä. Pahimmassa tapauksessa kyse on järjestelmällisestä harmaasta taloudesta, jossa koira on vain yksi ansaintakeino muiden ohella.
Moni ajattelee ottavansa vain kotikoiran, mutta innostuukin koiran tultua touhuamaan sen kanssa. Rekisteröimätön koira ei pääse kilpailuihin ja näyttelyihin, joten sen kanssa harrastaminen on rajoitettua. Onkin todella harmillista, jos harrastuspuolella seinä nousee pystyyn vain siksi, että koira on paperiton.
Jos on varma siitä, ettei vie koiraa tulevaisuudessa näyttelyihin, on hyvä vaihtoehto ottaa rekisteröity, mutta ”pikkuvikainen” koira. Bostoneissa syntyy joskus esimerkiksi värivirheellisiä koiria, jotka myydään edullisemmin kotikoiraa etsiville. Näin saa koiran hieman edullisemmin, ja kuitenkin voi tukea valvottua ja vastuullista koirankasvatusta.
Koiranpennulla pitäisi olla myyntihetkellä paperit, mutta ajoittain Kennelliiton rekisteröintiruuhkan takia ne myöhästyvät. Jos myyjä sanoo, että paperit ovat tulossa, ei siihen aina kannata uskoa sokeasti. Kun tietää pentueen vanhempien nimet, voi asian tarkistaa puhelimitse Kennelliitosta.
Luonne ja terveys syyniin
Koiran ostajan kannattaa aina tutustua henkilökohtaisesti pennun vanhempiin. Aran tai aggressiivisen koiran jälkeläinen on riskipentu, esimerkiksi arkuus periytyy helposti jälkipolville. Etenkin pentueen emän käytöstä kannattaa tarkkailla, sillä stressaantunut ja hermostunut emä välittää samanlaista käytöstä pennuilleenkin.
Kun käy itse hakemassa koiran kasvattajalta, voi samalla tarkistaa sen elinolot. Jos tällä vierailulla syntyy epäily, että kasvattajalla ei ole homma ihan hallinnassa, ei pentua missään nimessä pidä ottaa, vaikka kuinka säälittäisi. Siisti koti, hyväkäytöksiset vanhemmat koirat ja pulleat, terhakat pennut ovat merkki siitä, että kasvattaja osaa asiansa.
Jotta bostoninpentu pääsee Kennelliiton rekisteriin, sen vanhemmille pitää olla teetetty Pevisan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) mukaiset terveystarkastukset. Tällä hetkellä ne ovat silmäpeilaus ja polvitutkimukset. Tällä hetkellä määräykset eivät estä pentujen teettämistä sairailla koirilla, joten näiden tutkimusten tuloksiin kannattaa tutustua Kennelliiton tietokannassa
http://jalostus.kennelliitto.fi.
Bostoninterrieri on melko terve rotu, mutta silläkin on omat tyyppivikansa. Ennen pentuostoksia onkin syytä lukea JTO (Bostoninterrierin jalostuksen tavoiteohjelma), jotta tietää millaisia vikoja voi olla odotettavissa. Vastuuntuntoinen kasvattaja tosin kertoo nämä tyyppiviat erikseen kysymättä, ja sanoo avoimesti senkin, onko pennun suvussa todettu näitä tai muita sairauksia. Täysin terveitä sukuja ei ole, joten pennunostajan itsensä valittavaksi jää, millaisia riskejä on valmis ottamaan.
Hyväksy vain Kennelliiton sopimuspohja
Kun oikea pentu on löytynyt, on aika sopia kaupanteon yksityiskohdista.
Sopimukseen kirjataan koiran hinta, miten ja milloin luovutusoikeus siirtyy sekä mahdolliset muut lisäehdot. Ehtojen kanssa kannattaakin olla tarkkana, sillä tiedossa on tapauksia, jossa ehdot ovat olleet kohtuuttomia. Kohtuuttomia ehtoja ei tarvitse noudattaa.
Kohtuutonta on esimerkiksi yrittää velvoittaa pennunhankkijaa harrastamaan koiran kanssa tai hankkimaan sille näyttelytuloksia. Moni kasvattaja haluaa kirjata sopimukseen pykälän, että jos ostaja luopuu koirasta, kasvattajalla on siihen etuosto-oikeus. Tämä pykälä ei ole pätevä, ostaja saa toki myydä koiran minne haluaa. Kauppakirjaan asia kirjataan usein siksi, että kasvattaja kertoo näin ostajalle olevansa valmis etsimään uuden kodin koiralle, jos ostaja jostain syystä joutuu luopumaan siitä.
Sopimusepäselvyyksissä moni soittaa Kennelliittoon. Koska laki rinnastaa koiran tavaroihin, on oikea valitusosoite kuitenkin useimmiten kuluttajariitalautakunta.
Sijoituskoira ei ole heti oma
Kasvattaja voi myös sijoittaa koiran, jos haluaa varata itselleen mahdollisuuden sen jalostuskäyttöön. Sijoituksessa koirasta maksetaan ostosummaa pienempi takuusumma ja koira vaihtaa kotia. Koiran omistaa kuitenkin edelleen kasvattaja, ja pennun ottajasta tuleekin haltija.
Sijoitussopimukseen kirjataan, kuinka monta pentuetta koiralla teetetään, ennen kuin omistajuus siirtyy pennun ottajalle. Kohtuullista on esimerkiksi, että sijoituskoiran omistus siirtyy yhden pentueen jälkeen tai koiran täyttäessä neljä vuotta. Kohtuullista sen sijaan ei ole, että kasvattaja saa teettää määrättömän määrän pentuja koiralla, kunnes se täyttää seitsemän. Sijoitussopimukseen kirjataan myös, miten koirasta koituvat kustannukset jaetaan.
Kun sijoitusehdot ovat täyttyneet, omistajuus siirtyy ja useimmiten takuusumma palautetaan. Tämän jälkeen koira on kokonaan pennunottajan oma.
Kannattaa muistaa, että sijoitussopimus on kahden kauppa. Haltijan täytyy noudattaa kasvattajan eli koiran omistajan neuvoja siitä, miten koiraa hoidetaan, esimerkiksi ruokitaan. Jos koira sairastuu, ei haltija voi yksin tehdä isoja hoitoa koskevia päätöksiä, esimerkiksi leikkauspäätöstä.
Sijoituskoira on siis edullinen vaihtoehto, mutta se edellyttää pennunostajalta yhteistyökykyä ja sitoutumista hoitamaan koiraa kasvattajan ohjeiden mukaan.
Sopimus aina paperille
Kaikkein hankalin ja epätoivottavin tilanne on, että koira on luovutettu uuteen kotiin ilman kirjallista sopimusta. Suulliset sopimukset ovat Suomen lain mukaan yhtä sitovia kuin kirjalliset, mutta käytännössä niiden toteen näyttäminen voi olla hankalaa.
Koirapiireissä huhutaan ajoittain erilaista hoitosopimuksista, joissa omistusoikeuden siirtymisestä on sovittu tyyliin ”katsotaan sitten myöhemmin”. Tällaisissa hoitosopimuksissa pennun ottajan asema on heikonlainen, jos kasvattaja muuttaakin mielensä ja haluaa koiran takaisin.
Jos kasvattaja ei halua tehdä kirjallista sopimusta, kannattaa koiran ottamiseen suhtautua hyvin kriittisesti. Pentuja saa myös kasvattajilta, jotka ovat valmiita sopimaan asioista reilusti ja avoimesti.
Varsinkin aikuisten koirien vaihtaessa kotia on melko tavallista, että koira tulee ensin koeajalle. Koeajan ajatus on tarkistaa, että koira tulee toimeen uudessa kodissa ja uusien lauman jäsenten kanssa.
Koska kodin vaihtaminen on koiralle aina stressi, tulisi päätös siitä, tuleeko koirasta uusi perheenjäsen, tehdä mahdollisimman pikaisesti.
Bostonia ei pidä ostaa sokkona
Nykyisin hyvin yleinen käytäntö on varausmaksun pyytäminen. Varausmaksu on yleensä joitakin satoja euroja, mutta onpa koiran hinnasta pyydetty puoliakin ennen pennun näkemistä. Rahaa ei kuitenkaan tulisi liikutella, ennen kuin pennun on nähnyt henkilökohtaisesti.
Varausmaksun tehtävä on varmistaa, että pennunostaja on tosissaan. Jos moni ostaja muuttaa mielensä viime hetkellä, voi kasvattajalla olla kinkkinen tilanne löytää pennuille kohtuuajassa uutta kotia. Bostoneilla riski on kuitenkin minimaalinen, koska niiden kysyntä ylittää selvästi pentujen tarjonnan.
Kääpiökoirien hinnat ovat kivunneet huimasti ylöspäin 2000-luvulla, joten jos pennun ottamisesta on aikaa, voi hinta hirvittää. Hintojen nousun osasyynä on voimakas kysyntä. Kasvattajan kukkaroa keventävät myös kohonneet eläinlääkärikustannukset, astutus- ja näyttelymatkat ulkomaille sekä tuontikoirien hankkiminen.
Bostoniyhdistys ei nykyisin enää anna pennuille suositushintoja, vaan tyytyy kertomaan kysyjille, mitä kasvattajat koirista pyytävät. Tällä hetkellä perusbostonista saatetaan pyytää mitä tahansa 1 200¬–2 000 euron väliltä. On ostajan itsensä päätettävä, mikä on hänen mielestään kohtuullinen hinta.
Hyvä kasvattaja
- kertoo avoimesti rodun ja pennun sukulaisten sairauksista
- ottaa tarkkaan selville millaisiin oloihin pentu on menossa
- kutsuu pennunottajan käymään ja kertoo avoimesti kasvatustyöstään
- pitää koiran hyvinvointia tärkeämpänä kuin esimerkiksi näyttelymenestystä
- arvostaa ostajaa, joka kysyy ja ottaa selvää asioista
- sopii aina asioista kirjallisesti
- ei vaadi kohtuuttomia ehtoja kauppakirjaan
- hoitaa omat koiransa hyvin
- ei käytä kohtuuttomasti aikaa muiden kasvattajien kritisoimiseen
Pennunostajan hälytyskellojen pitäisi soida, jos
- pennusta ei haluta tehdä kirjallista sopimusta tai sopimusehdot vaikuttavat kohtuuttomilta
- pennulla ei ole papereita
- kasvattajan kotona on hyvin epäsiistiä tai koirat näyttävät huonosti hoidetuilta
- kasvattajalla on kiire päästä pennunostajasta eroon
- pentua ostaessa mukaan ei saa kirjallisia hoito-ohjeita
- kasvattaja painostaa tekemään päätöksen pennun ostamisesta tai maksamaan varausmaksun ilman pennun näkemistä
Hyvä pennunostaja
- ottaa selvää millainen rotu on kyseessä
- ottaa selvää rodun terveysriskeistä
- ottaa koiran vain, jos pystyy antamaan kunnon kodin
- on tosissaan, eli ei varaa pentua jos on epävarma, voiko ottaa sen
- kuuntelee kasvattajan ohjeita
- ei vaadi kohtuuttomia ehtoja kauppakirjaan
- hakee itse koiran kasvattajalta
