Bostoninterrieri

-an American Gentleman-

Bostoninterrierit Suomessa
Bostoninterrieri on harvinainen rotu. Suomen rekisteröintimäärät ovat viime vuosikymmenen aikana vaihdelleet 20:stä 70:een. Tuonteja on ollut 2000-luvulla vuosittain . Nykyinen kanta lienee noin 600 yksilöä.

Tyypillisesti suomalaisella kasvattajalla on pari, kolme narttua, joilla teetetään pennut muutaman vuoden välein. Pentuja ei siis kovin tiheästi ole tarjolla ja menestyneiden koirien pentuja ostajat odottavat jopa vuosia.

Kaikki suomalaiset bostonipennut syntyvät ja varttuvat kotioloissa, mikä onkin niille ainoa oikea paikka kasvaa. Bostoni ei missään nimessä sovi tarhattavaksi. Jotta bostoninterrieristä varttuisi ihmisystävällinen, vilkas, sosiaalinen ja kiltti seurakoira, sen on heti synnyttyään päästävä elämään ihmisten ja muiden koirien kanssa normaaleissa kotioloissa.

Bostoninterrierin pentu on luovutusikäinen 7-viikkoisena. Suomalaiskasvattajat ovat tunnetusti niin hullaantuneita rotuunsa, että jokainen pentu on uuteen kotiin lähtiessään saanut sellaiset eväät elämälleen, että se on erittäin ihmisrakas ja reipas pikkukoiran alku. Uuteen kotiin asettuminen ei tuota vaikeuksia: kun bostoni huomaa, että se saa olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka välittävät ja pitävät siitä huolta, se on tyytyväinen ja sopeutuu nopeasti. Bostoninterrieri onkin esim. helppo matkaseuralainen, se kun ei välitä mihin päänsä illalla painaa, kunhan vain tutut ihmiset ovat matkassa!

Pieni, älykäs ja valloittava koira
Uusi bostoninterrierin omistaja tunnistaa nopeasti pikku-bostonistaan rotutyypillisen luonteen: ihmisrakas, seurallinen, älykäs, rohkea, herkkä ja ylpeä. Vaikka bostoni ei ole vahtikoira, se vaistoaa välittömästi, onko kotiin tuleva vieras tervetullut vai ei, ja kuulostaa tarvittaessa kyllä ihan oikealta vahtikoiralta. Saatat myös saada ilmoituksen kun Hesari tipahtaa aamun tunteina postiluukusta. Turhaan, ihan vain haukkumisen ilosta bostoninterrieri ei hauku. Se sopiikin oikein hyvin myös kerrostaloasuntoon.

Se, valitseeko itselleen uroksen vai nartun, on makuasia. Päätyy sitten kumpaan tahansa, saa joka tapauksessa itselleen bostoninterrierin kaikkine “herkkuineen”: urosbostonit pitävät itseään kuninkaina ja nartut luulevat kaikki olevansa prinsessoja. “Ne ovat aina vähintään omasta mielestään vitsikkäitä”, sanoo eräs pitkäaikainen bostoninterrierin omistaja.

Bostoninterrieri on aktiivinen koira, joka vaatii suhteellisen paljon liikuntaa. Se, missä muodossa se sitä saa, onkin oikeastaan totutuskysymys. Joku on tottunut päivittäiseen monen kilometrin lenkkiin säässä kuin säässä, joku haluaa kunnon lenkille joka toinen päivä mikäli ilmat sallivat, ja kuntoilee välipäivinä pallon kanssa sisätiloissa. “Meillä oli viikon verran kylässä eräs bostoniherra, jonka kanssa piti joka päivä lenkkeillä monta kilometriä. Oma bostoni kyllästyi moiseen sportti-meininkiin. Minä siinä sitten yritin kannustaa ja maanitella omaa nuorta koiraa, kun vieraileva ukkeli oli sentään jo melkein 14-vuotias!”.

Kovin kylmiä pakkasia ei bostoninterrieri sentään kestä, sen turkki on hyvin lyhyt ja maavaraakin on sen verran vähän, että se paleltuu helposti. Sadettakaan eivät monet siedä. Ulkonäyttelyssä sadepäivänä nähdäänkin usein koomisia esityksiä! Jos kovat pakkaspäivät jatkuvat pitkään ja ulkoilut jäävät vähiin, käy kuten pikkulasten kanssa: energiaa kasaantuu. Silloin bostonille pitää järjestää muunlaista toimintaa ja hupia: leffaan ei sentään tarvitse viedä, mutta kutsutaan koirakaveri kylään tai pakataan koira autoon ja lähdetään tutulle, mieluisalle ihmiselle tai koiralle vieraisille!

Koska bostoninterrieri on herkkä ja ylpeäkin, sitä ei sovi loukata tai jättää huomiotta. Kiinnitä “liikaa” huomiota vaikkapa vieraaseen koiraan tai puhu “liian” pitkään puhelimessa, niin voit olla varma, että sängyn alta kuuluu haikeita “minua ei kukaan huomaa”-huokauksia.

Bostoni tulee todella hyvin toimeen perheen muiden lemmikkien ja lasten kanssa. Useimmilla bostoninterrierin omistajilla on vähintään kaksi bostonia tai muuten useampi koira. Monista bostoninterrierin omistajista tulee kuitenkin sellaisia “bostoni-friikkejä”, ettei muita rotuja heidän mielestään ole olemassakaan!

Bostoninterrieri on helppohoitoinen rotu. Sen karva on sileä ja luonnostaan kiiltävä. Kurakelillä tämä karvan laatu on helpoin mahdollinen: se on kätevästi pestävissä ja kuivuu nopeasti pesun jälkeen. Bostonista ei juurikaan lähde karvaa. Bostonin hoitorutiineihin kuuluu korvien putsaus, kynsien leikkuu ja ajoittain harjaus ja pesu. Amerikkalaiset haluavat usein korostaa, ettei bostoninterrieri “haise koiralta”, mutta tämä lienee meille suomalaisille yhdentekevää. Bostoni on kätevän kokoinen: ei niin pieni, että päälle astuttaisiin, mutta toisaalta se kulkee kainalossa minne vain!

Minään erityisenä kodintuhoajarotuna bostoninterrieriä ei voida pitää. Yksin jäädessään sen energisyys saattaa tietysti saada näitä ikävämpiä ulottuvuuksia ja nurkat alkavat pyöristyä. Yleensä riittävä lelu- ja puruluukasa auttaa pitämään tuhoamishalut kurissa. Bostoninterrierin vilkkaus ja riehakkuus tulee hyvin esille sen leikkiessä: meno on todella vauhdikasta. Ehkäpä sen esi-isiltä, rotanmetsästäjiltä, periytyy sen tapa ravistella lelujaan kuin rottaa.

Vaikka bostoninterrieri on energinen ja vilkas koira, se osaa kuin osaakin myös nauttia hiljaisuudesta, rauhasta ja turvallisuuden tunteesta: sytytä tuli takkaan, tee hyvät voileivät ja käperry bostonisi kanssa sohvannurkkaan ja nauti yhdessäolosta koirasi kanssa. Paitsi että bostonisi myötäelää kanssasi kaikki ilot ja surut, opit itsekin hyvin nopeasti “lukemaan” koiraasi: tiedät niin tarkkaan mitä se aina ajattelee, että välillä luulet sen osaavan puhua.

Bostoni pärjää kaikissa lajeissa...
Bostoninterrieri on oppivainen koira. Bostoni on helppo opettaa tekemään vaikka mitä temppuja. Opetus onnistuu helpoiten makupalojen avulla, tietysti kunnon kehuja omistajalta tarvitaan.

Tämän päivän bostonit harrastavat näyttelyitä, agilityä, tokoa ja jopa raunioita. Agility sopii hyvin vauhdikkaalle bostonille ja tokossa bostoni taas saa näyttää ohjaajalleen, miten älykäs se on. Toistaiseksi historia tuntee kuitenkin ainoastaan yhden suomalaisen tottelevaisuusvaliobostonin!

Harvinainen, kaunis rotu
Bostoninterriereitä ei juuri kadulla kävele vastaan, niinpä näyttelyt ovatkin hyviä paikkoja tutustua rotuun. Näyttelyissä kilpailee yleensä kymmenisen koiraa, kansainvälisissä jopa parikymmentä. Kaikki bostoninomistajat kertovat mielellään koiristaan, joten rohkeasti vain juttelemaan!

Bostoninterrieri kuuluu FCI:n ryhmään nro 9, eli seura- ja kääpiökoiraryhmään. Bostoni tarvitsee Suomen Muotovalion arvoon kolme sertiä, joista kolmannen voi ottaa vastaan kun koira on täyttänyt 24 kk. Tämä sääntö on voimassa 1.1.2003 alkaen (aiemmin kolmannen sertin sai ottaa vastaan nuorten luokassa, ts. kun koira oli täyttänyt 15 kuukautta). Kaikki sertit on saatava eri tuomareilta.

Bostoninterrieri on helppo laittaa näyttelykuntoon. Jos koira on likainen, se pestään. Valkoisten osien tulee olla puhtaan valkoiset. Viikset leikataan; tämä “parranajo” sujuu tylppäkärkisillä saksilla parissa minuutissa. Valmis!

Bostoninterrieri on väriltään brindle (tiikerijuovainen), musta tai ns. seal valkoisin merkein. Seal-väri näyttää mustalta, mutta on kirkkaassa valossa punaiseen vivahtavan juovikas. Uuden, vuonna 1994 vahvistetun rotumääritelmän mukaan brindle ei enää ole suositeltavin väri, vaan kaikki edellä mainitut värit ovat tasa-arvoisia. Useimmat bostoninterrierit ovat brindlejä.

Bostoninterrierin valkoisilla merkeillä ja niiden symmetrisyydellä on edelleenkin suuri merkitys. Valkoiset merkit ovatkin bostonin ulkomuodossa hyvin silmiinpistävä osa ja symmetriset merkit hyvärakenteisella koiralla ovat todella kaunista katseltavaa. Valkoiset merkit antavat bostoninterrierille sen “smokki-ulkomuodon”, “American Gentleman”-lookin.

Yleisestä käsityksestä poiketen bostoninterrierin häntää ei ole koskaan typistetty, joten typistykset kieltävä eläinsuojelulaki ei vuosituhannen vaihteessa voimaantullessaan bostonin ulkonäköön vaikuttanut. Bostoninterrierin häntä on luonnostaan “olematon” tai muutaman sentin mittainen “töpö”.
Rodun kotimaassa Yhdysvalloissa bostoninterrierin korvat saatetaan typistää, mutta Suomessa näin ei ole tehty koskaan.

Terveys
Bostoninterrieri on kaiken kaikkiaan terve rotu. Bostoninterrierin silmät ovat suuret ja ulkonevat ja näinollen alttiit kolhuille ja tapaturmille. Tästä huolimatta vakavia onnettomuuksia, jotka päätyvät silmän menettämiseen, sattuu hyvin harvoin. Vaikka bostoni on “lyttykuonoinen” rotu, ei hengitysvaikeuksia yleensä esiinny.
Bostoninterrieri on luonteeltaan ikinuori koira ja sen keskimääräinen elinikä on 10 - 13 vuotta.
Polvi- ja silmäviat ovat rodussa toistaiseksi harvinaisia, mutta ennaltaehkäisevää työtä ja tutkimusta halutaan kuitenkin tehdä.

Rodun historiaa

Lisätietoa bostoninterrieristä saat yhdistyksen jäseniltä ja pentuvälityksestä:Yhdistys  

Takaisin - Back